Etusivu / Verkkolehden kaikki tekstit / Verkkolehti / Puheenvuorot

Puheenvuorot

Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia -verkkolehdessä julkaistut puheenvuorot ovat eri kirjoittajien lyhyitä puheenvuoroja sateenkaarihistorian tallentamisesta, tutkimisesta tai opettamisesta.

Ensimmäiset 50 vuotta rohkeaa aktivismia

Setan 50-vuotisjuhlaseminaaria vietettiin Pasilassa 31.5.2024. Paikalla oli seminaariyleisönä aktivisteja ja tukijoita kaikilta kuluneilta vuosikymmeniltä, presidentti Tarja Halosta myöten.

Jälleennäkemisen riemu oli käsinkosketeltavaa, kun vanhat ystävät vuosikymmenien takaa tapasivat jälleen toisensa, ja liikutusta lisäsi kaikkien niiden aktivistien muistelu, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Tilaisuuden juontajalla Jani Toivolalla olikin melkoinen tehtävä saada kuulumisia vilkkaasti vaihtava 250-päinen yleisö siirtymään alulasta paikoilleen isoon juhlasaliin.

Transtukipisteen ‘synnytys’ – transihmisten tukitoiminta uuteen vaiheeseen 1990-luvulla

”Oletko sinä tyttö vai poika? Käytätkö sinä miesten vai naisten vessaa baarissa?” kysyi SMP:n kansanedustaja Hannu Suhonen röyhkeästi yrittäjä Yazkalta Tv1:n ohjelmassa ”Kielletty kaupunki: Panssarilasi” vuonna 1991. Olin Setan sosiaalisihteerinä Kinky Clubin perustaja Yazkan, apulaisprofessori Martti Grönforsin ja kansanedustaja Hannu Suhosen kanssa ohjelmassa keskustelemassa homoerotiikasta.

Auli Kaartinen 1960–2024

Informaatikko ja valokuvaaja Auli Kaartinen kuoli 7.9.2024 Suursuon sairaalassa Helsingissä. Me muistamme hänet hiljaisena tarkkailijana ja ahkerana valokuvaajana, joka tallensi kamerallaan lesboyhteisön vaiheita muun muassa Tampereella ja Helsingissä 1980–1990-luvuilla. Hän dokumentoi elämäämme reaaliaikaisesti ja sisältä päin. Auli onnistui tavoittamaan tämän kiihkeän ja luovan ajanjakson, jota jälkeenpäin voimme kutsua protoqueeriksi. Häneen valokuviinsa tallentuivat mielenosoitukset ja juhlat sekä lesbojen moninainen arkielämä niin kaupungissa kuin maaseudullakin.

Hän ilahtui, kun hän kuuli nimensä, Erika

Emil Uuttu kirjoitti näytelmän Ihana tytär Erika – Huomioita nimestä (2023) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunouskokoelmasta löytyvän paikallistarinan ja sitä käsittelevien tai sivuavien tutkimusjulkaisujen ympärille. Näytelmässä hän tarkastelee historiantutkimuksen etiikan ja muistamisen kysymyksiä transhistorian kontekstissa. 

Queer-arkkitehtuurin ja queerin tilankäytön historian jäljillä

Queerien tilojen ja queerin arkkitehtuurin historian näkyväksi tekeminen museoissa on haastavaa, sillä Suomessa ei ole toteutettu nimenomaan queer-ihmisten tarpeisiin suunniteltuja rakennushankkeita tai suunniteltu arkkitehtuuria, joka selkeästi rikkoisi yhteiskunnan sukupuolen ja seksuaalisuuden tiukkoja normeja. Kuitenkin Suomesta löytyy tiloja, jotka ovat mahdollistaneet erilaisia arkisia normien ylityksiä ja antaneet vapauksia elää omannäköistä elämää.

Sateenkaarevaa kansanperinnettä

Kansanperinnetutkijana ja kirjallisuustieteilijänä törmään silloin tällöin aineistoon, joka herättää kysymyksiä sateenkaarihistorian näkökulmasta. Tutkijana on tietenkin oltava varovainen ylitulkintojen kanssa. On kuitenkin hyvä tunnustaa, että heteronormatiivinen tulkinta on sekin vain tulkinta ja voi olla yhtä lailla väärä.

Pieniä palasia transhistoriasta

Transihmisten historiaa ei ole mitenkään yksinkertaista tutkia. Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä haastavampi asia on. Toisaalta näin on kaikessa historiantutkimuksessa – lähteet ovat väistämättä rajallisia ja kertovat usein vain yhden puolen tarinaa. 

Kahden vähemmistön aktivismin historiaa

Kahteen vähemmistöön kuuluminen tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa vallitsevaa “normaaliuden painetta” on kaksin verroin raskaampi kantaa. Vaikka vammaisten osallisuus ja oma toimijuus ovat vahvistuneet viime vuosikymmenten aikana, esimerkiksi lapsiperheellisellä vammaisellla sateenkaarivanhemmalla on melkoinen taakka tullakseen hyväksytyksi kaikissa rooleissaan.

”Rakas ystävä!” – 1800-luvulla eläneiden naisten keskinäiset rakkaussuhteet

Saatamme edelleen törmätä ajatukseen, että 1800-luvun säätyläisnaisten välisen homoseksuaalisuuden esiin nostamisessa olisi yhä jotain sopimatonta tai loukkaavaa. Naissuhteiden olemassaolon mahdollisuuden tunnustaminen antaa kuitenkin vihdoin myös nykypäivän naispareille takaisin sen historian, joka heiltä on niin pitkään ollut kadoksissa.

Olin 1960-luvun nuori

“50 vuotta. Se on joko lyhyt hetkinen historiankirjoissa tai pitkä aika, aivan riippuen siitä mitä ajalla mitataan. Ihmisen elämästä se on useimmiten yli puolikas. Vaikka nuoruus olisi puolen vuosisadan päässä, se vaikuttaa vahvasti koko loppuelämään.” Sateenkaarihistorian ystävien hallituksen jäsen Eva Isaksson on pitkän linjan lesboaktivisti ja verkkoyhteisöpioneeri. Puheenvuorossaan hän pohtii 50 vuoden takaista elämää nyt, kun homoseksuaalisten tekojen dekriminalisoinnista on tullut kuluneeksi puoli vuosisataa.

Pornolehdet sateenkaarihistorian aineistona

HLBTQ-järjestöjen lehdet ovat pitkään olleet tärkeää tutkimusaineistoa sateenkaarihistorian tutkimukselle, ja viime vuosina on alettu löytää myös viihteellisten ja pornografisten lehtien arvo historiallisina lähteinä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen historiantutkija David K. Johnson esittää tuoreessa teoksessaan Buying Gay: How Physique Entrepreneurs Sparked a Movement (2019), että eroottiset kehonrakennuslehdet mahdollistivat osaltaan modernin homoliikkeen synnyn, sillä ne auttoivat lukijakuntansa mieltämään itsensä osaksi homoyhteisöä.

Työväenmuseo Werstas: Museoesine kantaa mukanaan viestejä

Nostan puuvillahansoilla laatikosta vaaleansininiset keinokuituiset Triumphin urheilurintaliivit, asetan ne kuvauspöydälle, kuvaan ja mittaan ne sekä tarkastan vauriokohdat. Hieman myöhemmin ompelen niihin valkoisen kanttinauhan, johon olen kirjoittanut esinenumeron ja sitten pakkaan… Lue lisää »Työväenmuseo Werstas: Museoesine kantaa mukanaan viestejä

Kellarikomerosta arkistoon

Jos haluaisit löytää menneisyyden sateenkaarevan elämän jälkiä, mistä etsisit? Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tutkimus tulkitsee usein pieniä, häviäviä ja epäsuoria jälkiä, koska muita välttämättä sateenkaarevasta elämästä ei ole jätetty tai jäänyt jäljelle.