Kirjoituskutsu sateenkaarihistoria-aiheisista pro gradu -tutkielmista
Oletko tehnyt pro gradu -tutkielmasi sateenkaarihistoriaan liittyen? Kirjoita siitä Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia -verkkolehteen!
Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia -verkkolehdessä julkaistut puheenvuorot ovat eri kirjoittajien lyhyitä puheenvuoroja sateenkaarihistorian tallentamisesta, tutkimisesta tai opettamisesta.
Oletko tehnyt pro gradu -tutkielmasi sateenkaarihistoriaan liittyen? Kirjoita siitä Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia -verkkolehteen!
Kun yhä useammat ihmiset lähestyvät sateenkaarihistoriaa tutkimuksen, taiteen, kirjallisuuden tai erilaisten harrastusten kautta, on hyvinkin mahdollista, että ilmoille tulee uusia historiallisia aineistoja, joista tehdyt tulkinnat herättävät yllättävän kysymyksen siitä, olivatko omat 1900-luvun alkupuolella eläneet vanhemmat tai isovanhemmat homoseksuaaleja. Kun uusi tieto näyttää kyseenalaistavan kaiken aiemmin tiedetyn omaisen elämästä, miten siihen voi edes suhtautua?
Kuva: Matti Puolamäki (Erkki Kalakari), Nokia (Martti Katajisto). Kuvakaappaus elokuvasta Ihmisiä suviyössä (1948). Linkki pitkään listaan Tämän listan tavoitteena on tarjota mahdollisimman kattava katsaus niihin pitkiin, teatterilevityksessä olleisiin suomalaiselokuviin, joissa… Lue lisää »Queer suomalaisessa elokuvassa
Sateenkaarihistorian ystävät myönsi kymmenelle ruohonjuuritason toimijalle apurahoja sateenkaarihistoriaan liittyvän toiminnan edistämiseksi ja verkostojen rakentamiseksi. Päätöksissä painotettiin merkitystä sateenkaarihistorialle, paikallisuutta, konkreettista toteuttamiskelpoisuutta, yhteisöllisyyttä ja vaikuttavuuden laajuutta, ajankohtaisuutta ja katoavaisuutta.
Setan 50-vuotisjuhlaseminaaria vietettiin Pasilassa 31.5.2024. Paikalla oli seminaariyleisönä aktivisteja ja tukijoita kaikilta kuluneilta vuosikymmeniltä, presidentti Tarja Halosta myöten.
Jälleennäkemisen riemu oli käsinkosketeltavaa, kun vanhat ystävät vuosikymmenien takaa tapasivat jälleen toisensa, ja liikutusta lisäsi kaikkien niiden aktivistien muistelu, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Tilaisuuden juontajalla Jani Toivolalla olikin melkoinen tehtävä saada kuulumisia vilkkaasti vaihtava 250-päinen yleisö siirtymään alulasta paikoilleen isoon juhlasaliin.
”Oletko sinä tyttö vai poika? Käytätkö sinä miesten vai naisten vessaa baarissa?” kysyi SMP:n kansanedustaja Hannu Suhonen röyhkeästi yrittäjä Yazkalta Tv1:n ohjelmassa ”Kielletty kaupunki: Panssarilasi” vuonna 1991. Olin Setan sosiaalisihteerinä Kinky Clubin perustaja Yazkan, apulaisprofessori Martti Grönforsin ja kansanedustaja Hannu Suhosen kanssa ohjelmassa keskustelemassa homoerotiikasta.
Informaatikko ja valokuvaaja Auli Kaartinen kuoli 7.9.2024 Suursuon sairaalassa Helsingissä. Me muistamme hänet hiljaisena tarkkailijana ja ahkerana valokuvaajana, joka tallensi kamerallaan lesboyhteisön vaiheita muun muassa Tampereella ja Helsingissä 1980–1990-luvuilla. Hän dokumentoi elämäämme reaaliaikaisesti ja sisältä päin. Auli onnistui tavoittamaan tämän kiihkeän ja luovan ajanjakson, jota jälkeenpäin voimme kutsua protoqueeriksi. Häneen valokuviinsa tallentuivat mielenosoitukset ja juhlat sekä lesbojen moninainen arkielämä niin kaupungissa kuin maaseudullakin.
Emil Uuttu kirjoitti näytelmän Ihana tytär Erika – Huomioita nimestä (2023) Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunouskokoelmasta löytyvän paikallistarinan ja sitä käsittelevien tai sivuavien tutkimusjulkaisujen ympärille. Näytelmässä hän tarkastelee historiantutkimuksen etiikan ja muistamisen kysymyksiä transhistorian kontekstissa.
Sukututkimus eli genealogia on historian aputiede. Sellaisena se voi ja sen pitäisi kiinnostaa myös sateenkaarihistorian tutkijaa. Sukututkimuksen uudet mahdollisuudet Sukututkimuksessa pyritään lähteiden avulla kytkemään tarkastelun kohde perheeseensä, sukuunsa ja näiden… Lue lisää »Löytyykö sukututkimuksesta sateenkaaren pää?
Queerien tilojen ja queerin arkkitehtuurin historian näkyväksi tekeminen museoissa on haastavaa, sillä Suomessa ei ole toteutettu nimenomaan queer-ihmisten tarpeisiin suunniteltuja rakennushankkeita tai suunniteltu arkkitehtuuria, joka selkeästi rikkoisi yhteiskunnan sukupuolen ja seksuaalisuuden tiukkoja normeja. Kuitenkin Suomesta löytyy tiloja, jotka ovat mahdollistaneet erilaisia arkisia normien ylityksiä ja antaneet vapauksia elää omannäköistä elämää.
Kansanperinnetutkijana ja kirjallisuustieteilijänä törmään silloin tällöin aineistoon, joka herättää kysymyksiä sateenkaarihistorian näkökulmasta. Tutkijana on tietenkin oltava varovainen ylitulkintojen kanssa. On kuitenkin hyvä tunnustaa, että heteronormatiivinen tulkinta on sekin vain tulkinta ja voi olla yhtä lailla väärä.
Transihmisten historiaa ei ole mitenkään yksinkertaista tutkia. Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä haastavampi asia on. Toisaalta näin on kaikessa historiantutkimuksessa – lähteet ovat väistämättä rajallisia ja kertovat usein vain yhden puolen tarinaa.
Kahteen vähemmistöön kuuluminen tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa vallitsevaa ”normaaliuden painetta” on kaksin verroin raskaampi kantaa. Vaikka vammaisten osallisuus ja oma toimijuus ovat vahvistuneet viime vuosikymmenten aikana, esimerkiksi lapsiperheellisellä vammaisellla sateenkaarivanhemmalla on melkoinen taakka tullakseen hyväksytyksi kaikissa rooleissaan.
Kirjoitus perustuu puheenvuoroon, jonka Uuttu piti Museoviraston 24.–25.11.2021 Helsingissä järjestämässä Kenen kulttuuriperintö? Merkitykset, kokemukset ja vuoropuhelu -seminaarissa.
Ystäväni Gunin kanssa perustamamme Suomen ensimmäinen itsenäinen sateenkaarikustantamo aloitti toimintansa 1991. Nimesimme sen Meikänainen Oy:ksi lesboyhteisössä käytetyn meikäläiset-nimityksen mukaan. Tekeminen alkoi innostuksesta ryhtyä julkaisemaan kirjoja, jollaisia oli suomeksi niukasti saatavilla.
Kun homoseksuaalisuus poistettiin Suomessa sairausluokituksesta vuonna 1971, kaikki homoseksuaalit eivät kuitenkaan tervehtyneet. Homo- ja fetissivähemmistöihin kuuluvia kuritettiin sairauden leimalla vielä vuosikymmeniä, aina vuoteen 2011 asti.
Historiallisen fiktion kirjoittaminen vaatii faktojen ja kuvitteellisen maailman saumatonta yhdistämistä. Koska fakta ja fiktio toimivat myös toistensa vastakohtina, on aiheen läpikotainen tunteminen kaiken perusta. Esikoisromaanini Vierge Moderne (Arktinen Banaani, 2021)… Lue lisää »Faktasta fiktioon: menneisyyden kuvittelemista
Seison museon varastossa kädessäni röyhelöpaita, joka kuului edesmenneelle henkilölle. Katsomme museon tutkijan kanssa paitaa ja mietimme, miten saisimme siitä parhaan mahdollisen kuvan. Paita on ostettu niin sanotusti naisten osastolta, mutta… Lue lisää »Transvestiitti vai henkilö, jolla on hame?
Kun näen selfieitä Pride-kulkueista, sydämessäni sykähtää. Jokainen kuva käsi kädessä kulkevista ihmisistä on vuosikymmenten taistelun tulos. Jokaisessa kuvassa on nähtävillä jäljet siitä ajasta, kun Pride-kulkueita ei ollut ja homous oli laitonta.
Transvestisuus päätettiin poistaa Suomessa tautiluokituksesta kymmenen vuotta sitten 12.5.2011. Sateenkaarihistorian ystävät pyysi transvestiittiyhteisö Dreamwear Clubia kertomaan demedikalisoinnin taustoista, tuntemuksista ja vaikutuksista.
Saatamme edelleen törmätä ajatukseen, että 1800-luvun säätyläisnaisten välisen homoseksuaalisuuden esiin nostamisessa olisi yhä jotain sopimatonta tai loukkaavaa. Naissuhteiden olemassaolon mahdollisuuden tunnustaminen antaa kuitenkin vihdoin myös nykypäivän naispareille takaisin sen historian, joka heiltä on niin pitkään ollut kadoksissa.
”50 vuotta. Se on joko lyhyt hetkinen historiankirjoissa tai pitkä aika, aivan riippuen siitä mitä ajalla mitataan. Ihmisen elämästä se on useimmiten yli puolikas. Vaikka nuoruus olisi puolen vuosisadan päässä, se vaikuttaa vahvasti koko loppuelämään.” Sateenkaarihistorian ystävien hallituksen jäsen Eva Isaksson on pitkän linjan lesboaktivisti ja verkkoyhteisöpioneeri. Puheenvuorossaan hän pohtii 50 vuoden takaista elämää nyt, kun homoseksuaalisten tekojen dekriminalisoinnista on tullut kuluneeksi puoli vuosisataa.
HLBTQ-järjestöjen lehdet ovat pitkään olleet tärkeää tutkimusaineistoa sateenkaarihistorian tutkimukselle, ja viime vuosina on alettu löytää myös viihteellisten ja pornografisten lehtien arvo historiallisina lähteinä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen historiantutkija David K. Johnson esittää tuoreessa teoksessaan Buying Gay: How Physique Entrepreneurs Sparked a Movement (2019), että eroottiset kehonrakennuslehdet mahdollistivat osaltaan modernin homoliikkeen synnyn, sillä ne auttoivat lukijakuntansa mieltämään itsensä osaksi homoyhteisöä.
Nostan puuvillahansoilla laatikosta vaaleansininiset keinokuituiset Triumphin urheilurintaliivit, asetan ne kuvauspöydälle, kuvaan ja mittaan ne sekä tarkastan vauriokohdat. Hieman myöhemmin ompelen niihin valkoisen kanttinauhan, johon olen kirjoittanut esinenumeron ja sitten pakkaan… Lue lisää »Työväenmuseo Werstas: Museoesine kantaa mukanaan viestejä
Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta puhuttaessa on 2000-luvulla alettu käyttää yhä moninaisempia termejä. Tämä kuvastaa osaltaan käynnissä olevaa muutosta, jossa aiemmat mustavalkoiset käsitykset sukupuolista ja seksuaalisuuksista ovat saaneet uusia sävyjä. Transsukupuolisuuden… Lue lisää »Mitä on sateenkaarihistoria?
Sateenkaarihistorian ystävien verkkosivujen ensimmäisessä kansikuvassa on valokuva, joka on otettu vapautuspäivien marssilta vuonna 1981. Vapautuspäivät oli vuonna 1974 perustetun Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n järjestämä vuotuinen tapahtuma, jolla haettiin näkyvyyttä yhdistyksen ja… Lue lisää »”Alas rottapsykiatria” – vapautuspäivät 1981
Jos haluaisit löytää menneisyyden sateenkaarevan elämän jälkiä, mistä etsisit? Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historian tutkimus tulkitsee usein pieniä, häviäviä ja epäsuoria jälkiä, koska muita välttämättä sateenkaarevasta elämästä ei ole jätetty tai jäänyt jäljelle.