Huomioita transihmisiä koskevan digitalisoidun kulttuuriperintöaineiston julkisista kuvailutiedoista

Ruutukaappaus Finna-hausta asiasanalla "sukupuolivähemmistöt".

Kuva: Kuvakaappaus Finna-palvelun hausta asiasanalla ”sukupuolivähemmistöt”.

Kirjoitus perustuu puheenvuoroon, jonka Emil Uuttu piti Museoviraston 24.–25.11.2021 Helsingissä järjestämässä Kenen kulttuuriperintö? Merkitykset, kokemukset ja vuoropuhelu -seminaarissa.

Osallistun keskusteluun museoesineiden julkisista kuvailutiedoista historian harrastajana. Huomioni koskevat Kansalliskirjaston ylläpitämästä Finna-hakupalvelusta löytyviä digitalisoituja, transihmisiä koskevia aineistoja ja niiden julkisia kuvailutietoja. Kuvailen hakuyrityksiäni, hakutulosnäkymiä ja aihesanalistoja runoanalyysin ajattomassa preesensissä.

Rajasin puheenvuoroani varten hakutulokset esineisiin. Haluaisin katsoa esineitä ja niitä koskevia kuvailutietoja, sillä pidän esineitä vaikeina. Niitä on vaikea lukea. Minulle esineet, jotka on dokumentoitu vaaleaa tasoa tai taustaa vasten, näyttäytyvät yksinäisinä ja mykkinä. Huomaan, että ne näyttäytyvät minulle helposti vain rintamerkkeinä, vain pinsseinä, vain mekkoina ja avattuina meikkeinä. Toivoin, että kuvailutiedot luonnehtisivat niitä maailmoja esineiden ympärille, joita en yksin osaa kuvitella. Selatessani hakutuloksia toivoin, että kuvailutiedot tulkitsisivat esinekuvat teksteiksi. Puheeksi.

Harjoitus on naiivi. En aseta itselleni sääntöjä, jotka systematisoisivat sitä, mitä löydän. Sallin itselleni haluamieni esineiden kuvien klikkailun. Luen tai silmäilen kaiken niistä saatavilla olevan tekstin. Sallin itselleni sen, että etenen esinekuviin merkittyjen aiheiden ja luokittelujen avulla aina uusiin hakutuloksiin. En yritä kahlata kaikkea.

No niin.
Kokeillaan.

Hakuyrityksiä

Aloitan kirjoittamalla hakukenttään ”trans”. Hakukentän oikeassa laidassa on pudotusvalikko, jonka oletusvalinta on ”kaikki osumat”.

Rajaan haun koskemaan esineitä. Tuloksia on 45. Valitsen näkymäksi ”kuvagalleria”.

Hakutulosten oletusjärjestysperiaate on relevanssi, mutta katsomalla hakutuloksia en osaa sanoa, mitä se täsmälleen ottaen tarkoittaa. Näyttää siltä, että saan ensinnä tulokset, joissa hakusanani esiintyy otsikossa ensin ja erikseen kirjoitettuna – tässä tapauksessa kirjailija Sven Hedin kirja Trans Himalaya (1909), joka esiintyy hakutuloksissa kaikkiaan 10 kertaa. Kirjasta ei ole kuvaa. Se on luokassa ”kulttuurihistoriallinen esine” ja ”kirja” ja se kuuluu Halosenniemen kokoelmaan Tuusulan taidemuseossa.

Huomaan pian, että saan hieman hassunkurisia tuloksia, koska ”trans” ei ole Finnassa käytetty kuvailu- tai aihesana. Se nyt vain oli ensimmäinen sana, joka minulle tuli mieleen.

Neljä seuraavaa tulosta ovat rintamerkkejä, joissa on transsymboleja tai tekstiä tai tekstiä ja symboleja. Ne ovat juuri niitä hakemiani tuloksia ja arvelen, että niitä seuraamalla löydän lisää minua kiinnostavia esineitä.

Klikkaan rintamerkkien tiedot auki yksitellen. Missään niissä ei ole kertovia kuvailutietoja. Ne kuuluvat Työväenmuseo Werstaan kokoelmaan. Niistä on merkitty inventaarionumero, mitat, valmistustapa tai materiaalit, ja aiheita. Aihesanat vaihtelevat. Ensimmäisessä pinssissä aihesanat ovat

        rintamerkit, seksuaaliset vähemmistöt, tapahtumat

Ja kolmessa muussa esiintyy sama aihesanalista; 

elämänkaari, vähemmistöt, seksuaaliset vähemmistöt, aatteet, toiveet, mielenosoitukset, tasa-arvo, kansalaisjärjestöt, merkit, tunnukset

Kiinnitän huomiota siihen, että vain yhdessä rintamerkissä on esineen vuosiluku (2004). Vuosiluku on esineen nimikentässä. Kyse on ainoasta pinssistä, joka näyttää painotuotteelta (muut näyttävät käsin piirretyiltä). Siinä on transsymboli, jota kiertää teksti ”Taitava Rakastettu Arvokas Normaali Sairasluokiteltu” ja ”Helsinki 2004”.

Jään miettimään, miksi esineitä ei ole ajoitettu tai miksi tieto ei ole julkinen. Selaan tuloksia ja huomaan, odotusteni vastaisesti, että vaikka useimmilla tuloksilla on valmistuvuosi (esimerkiksi Museokeskus Vapriikin Tekniikka/Viestintäkokoelmaan kuuluva Radio; Trans Arena PA9FM, on valmistettu 1962 ja Helsingin kaupunginmuseon pullo; Agree Protein & Balsam hiustenhoitoaine; hiustenhoitoaine-, tuotepakkaus on valmistettu 1975–1981), monilla tuotteilla ei ole ikää, ajoitusta tai valmistusvuotta. Esimerkiksi hakutuloksissa seuraavina olevilla Oy Trans-Meri Ab:n, Cliniquen ja Nina Riccin kemikaaliotuotteilla ei ole vuosilukuja.

Jään miettimään, milloin ja miten pinssit ovat tulleet museon kokoelmaan. Ajattelen, että se auttaisi minua ymmärtämään, miksi ne ovat museon kokoelmassa. Miksi nämä pinssit? Mistä nämä ovat esimerkkejä?

Avaamalla muita ”trans”-hakusanalla saamiani hakutuloksia (esimerkiksi Turun museokeskuksen Esinekokoelmaan kuuluvan Cliniquen aknen hoitoaineen) huomaan, että kustakin esineestä näkyy eri tietoja. Aknen hoitoaineesta on saatavilla enemmän tietoja – esimerkiksi kuvailutietoja, merkinnät, valmistus, käyttö, luokitus. Haluaisin tietää, mikä on pinssin käyttö, mutta sitä ei kuvailla. Finnan sivuilta ei käy ilmi, johtuuko se siitä, että rintamerkeistä ei ole tallennettu enempää tietoja vai siitä, että muut tiedot eivät ole julkisia. Huomaan ajattelevani, että minulle kumpikin kaipaisi perusteluja. Jos rintamerkeistä on tallennettu salattuja tietoja, haluaisin tietää, miten laajoja ne ovat. Voinko kuvitella, että niistä avautuisi se maailma, josta esineet ovat?

Rintamerkkejä koskevat tiedot ovat niukkoja, mutta myös mahdollisesti vääriä. Kiinnitän huomiota siihen, että rintamerkkien aiheeksi on merkitty ”seksuaaliset vähemmistöt”, eikä esimerkiksi ”sukupuolivähemmistöt”. Yritän tehdä johtopäätöksiä aihesanojen varassa, mutta niiden muodostama joukko on niin laaja tai niin epätarkka, että en voi olla ajattelematta, ovatko ne virheellisiä.

Odotin, että olisin löytänyt ensimmäisten trans-aiheisten esineiden aihesanoista tai luokituksista reitin transihmisiä koskevien esineiden äärelle. Että olisin löytänyt oikean hakusanan.

Selaan hakutuloksia alemmas. Hakutuloksissa on lisää kuluttajakosmetiikkaa, muuntaja, kaksi pikkuautoa ja sitten kultareunainen Transpride-sydänpinssi (2019) ja transvärein koristetttu rusetti tai solmuke (2019). Ne ovat Suomen kansallismuseon Itsenäisyyden ajan kokoelmasta ja niistä on tallennettu huomattavan paljon tietoja. Niistä on tallennettu fyysinen kuvaus, aineistotyyppi, kokoelma, inventaarionumero, mitat, valmistus, käyttö, näyttelyt, aiheet (huomattavan pitkä lista kolmella eri kielellä), luokitus ja lisäksi laaja esittely.

Ilahdun siitä, miten laaja esittely näistä kahdesta pienestä esineestä on kirjoitettu, mutta huomaan, että esittely on kirjoitettu eri tyylilajissa kuin muiden esineiden muiden tekstikenttien tekstit. Esittely on kirjoitettu julkiseksi. Esittelytekstin laajuus johtuu siitä, että esine on ollut Kansallismuseon ”kuukauden esine”. Esittelyssä on käytetty noin kymmentä lähdettä ja esittelyn pituus on noin 4500 merkkiä.

Kuva: Suomen kansallismuseo, Itsenäisyyden ajan kokoelma.

Kiinnitän huomiota siihen, että näiden kahden translipun väreissä olevan asusteen ensimmäinen aihesana on ”seksuaalivähemmistöt”. Tässä yhteydessä ajattelen, että se voinee selittyä sillä, että esineet ovat vuoden 2019 Helsinki Pride -tapahtumasta, jolloin Kansallismuseo toimi festivaali- ja mielenosoitusviikon tapahtumakeskuksena. Pride-viikko juhlii ja protestoi eri sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Seuraavat hakusanat ovat ”sukupuoli-identiteetti” ja ”seksuaalinen identiteetti”.

Huomaan, että en tiedä, liittyvätkö hakusanat esineeseen vai esineen kontekstiin. Hakusanat ”sukupuoli-identiteetti” ja ”seksuaalinen identiteetti” liittyvät Pride-viikkoon, mutta eivät esineeseen. Henkilön sukupuolesta ei voi päätellä hänen seksuaalisuuttaan. Voimme ajatella, että transihmisellä on myös seksuaalinen identiteetti, mutta voimme yhtä hyvin ajatella, että hänellä on myös asu, uskonto tai pituus. Emme ehkä silti lisäisi niitä aihesanoiksi.

Klikkaan aihetta ”sukupuoli-identiteetti”. Hakutuloksia on 110. Ensimmäisellä sivulla on voittopuolisesti rintemerkkejä ja pinssejä. Kiinnitän huomiota siihen, että ensinäkemältä pinssien aiheet ovat voittopuolisesti lesbous tai feminismi. Epäröin, onko lesbous sen enempää kuin feminismikään sukupuoli-identiteetti. Naiseus on sukupuoli-identiteetti, mutta niin myös mieheys ja muunsukupuolisuus, jotain sanoakseni.

Hakusanalla ”sukupuoli-identiteetti” 51. hakutulos on Sadomasokismi-pinssi. Kiinnostun siitä, sillä minua kiinnostaa, miten se liittyy sukupuoli-identiteettiin. Rintamerkki on Työväenmuseo Werstaan kokoelmasta ja siitä kerrotaan mitat, valmistus ja aiheet. Esillä olevat tiedot eivät kerro, miksi esineen yhteydessä käytetään aihesanaa ”sukupuoli-identiteetti” tai ”sukupuolivähemmistöt”.

Ilahdun siitä, että esineen tiedoissa esiintyy kaksi kysymysmerkkiä; Esineen valmistusvuosi on merkitty ”1980-l?” ja se on merkitty myös aiheeksi. Ilahdun ajatuksesta, että esineiden kuvailutiedoissa voi epäröidä. Että tiedon epävarmuuden voi ilmaista yhdellä merkillä. Samalla minulle kuitenkin syntyy vaikutelma, että osa aihesanoista on lisätty ikään kuin mahdollisen likeisyyden tai assosiaation tuloksena, mutta muiden tapausten kohdalla, missä se on yhtälailla arvailua tai epävarmuutta, sitä ei merkitä. Lukijana voin enää arvailla, mitkä aihesanat liittyvät esineeseen, sen luovuttajaan tai esineen maailmaan ja mitkä museon henkilökunnan jäsen on lisännyt – ehkä ikään kuin kaiken varalta?

Klikkaan sanaa ”sukupuolivähemmistöt” sadomasokismipinssin aihesanoista. Hakutuloksia on 171. En tiedä, mitä ajatella katsoessani pieniä kuvakkeita. Lesbo-, sateenkaari- ja feministi- pinssejä, rintamerkkejä ja kangasmerkkejä. Kiinnitän huomiota, että mukana ei ole hetero- tai miespinssejä. Avattu huulipuna, Eva Dahlgrenin LP, meikkipussi.

Kurkkuani kuristaa, kun katson tiukasti rajattua valokuvaa lasidilaattorista. Siinä ei ole vuosilukua tai kuvailutietoja. Katson sen aihesanalistaa. ”Leikkaukset”, ”sukupuoli”, ”transsukupuolisuus”, ”sukupuolivähemmistöt”. Klikkaan sanaa ”transsukupuolisuus”.

”Transsukupuolisuus”, 34 hakutulosta. Trans-, sateenkaari-, queer- ja Aija Salo -tarroja, rintamerkkejä, julisteita, tulitikkurasia, jääkaappimagneetti. Viisi punavoittoista mekkoa, kiharrin ja hame.

Epäröin näiden eri hakutulosten äärellä. Ne näyttävät epäluotettavilta. Arvelen, ettei tämän selaamisen pohjalta ole mahdollista tehdä mitään yhteenvetoa. Aihesanalistat ovat linjattomia ja keskenään yhteensovittamattomia. Hakutulosten valossa en osaa sanoa, mitä ohjetta tai sääntöä ne seuraisivat.

Loppuhuomioita

Jään lukemaan näitä aihesanalistoja, koska minulla on niin vähän tietoja, niin vähän kuvailua tai tekstiä, joiden varassa voin yrittää kuvitella, mistä esineissä on kyse. Miksi ne on talletettu ja mitä ne kertovat transihmisten historiasta Suomessa? En osaa muodostaa esineiden aihesanojen perusteella sääntöä siitä, kuvaavatko aihesanat esimerkiksi esineen kontekstia, esineen ilmaisemaa ilmiötä tai luovuttajan mielipiteitä, arvoja, sukupuolta tai seksuaalisuutta. Tai museovirkailijan tuntemaa vierautta esineen äärellä.

Museoiden lomakkeiden tai tietojärjestelmien rajat eivät käy ilmi Finnan sivuilta. Minulle ei näy tyhjät tekstikentät, tekstikenttiä koskevat rajaukset (esimerkiksi merkkimäärä) tai tekstikenttien täyttämistä koskevat ohjeet. Selatessani digitoituja esineitä ja niitä koskevia julkisia kuvailutietoja huomaan punnitsevani, näinköhän museot tietävät näistä tämän enempää? Entä jos tämä on kaikki, mitä esineistä on kirjattu ylös? Millaisen maailman nämä esineet näyttävät? Millainen arvo näillä museoesineillä museoiden näkökulmasta on? Entä maailmoilla, joista ne ovat? 

Jälkihuomioita

Wisam Elfadl sanoi samassa seminaarissa, omaa puheenvuoroaan seuranneessa keskustelussa eri aiheen yhteydessä, että viime kädessä yhteistyössä on kyse luottamuksesta museon ja eri yhteisöjen välillä. Museon on osoitettava, että se on yhteisön luottamuksen arvoinen. Näiden transihmisiä koskevien digitalisoitujen, julkisesti selattavien museoesineiden kohdalla en voi arvioida museon toiminnan luotettavuutta, koska esineitä koskevat kuvailutiedot puuttuvat tai ne on salattu. Ilman tietoa museoesineiden elinkaaresta tai niiden museointia edeltäneistä merkityksistä, ne näyttäytyvät vain esineinä; vanhenneina meikkeinä, loppuun käytettyinä tavaroina, asusteina ja rojuna.

Teksti: Emil Uuttu

Kirjoittaja on dramaturgi, joka on perehtynyt transhistorian esittämiseen mm yhteistyössään performanssitaiteilija Vicente Ugartechean kanssa.

Lue myös: Finnan aarteet harrastajille ja tutkijoille

Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia on verkkolehti, jota Sateenkaarihistorian ystävät ry julkaisee osoitteessa sateenkaarihistoria.fi/verkkolehti.

Lisätietoa verkkolehdestä

Ohjeet kirjoittajille

ISSN 2737-3908