Transvestiitti vai henkilö, jolla on hame?

Yksityiskohta vaaleanpunaisesta röyhelöpaidasta

Seison museon varastossa kädessäni röyhelöpaita, joka kuului edesmenneelle henkilölle. Katsomme museon tutkijan kanssa paitaa ja mietimme, miten saisimme siitä parhaan mahdollisen kuvan. Paita on ostettu niin sanotusti naisten osastolta, mutta se kuului aikanaan henkilölle, jonka juridinen sukupuoli oli mies. Päädymme siihen, että kuvaamme paidan harteikkaan mallinuken päällä. Se on jo itsessään kapinaa mallinukkejen mies- ja naiskategorisointeja vastaan. 

Työskentelin kesän 2021 Työväenmuseo Werstaalla Tampereella museologian harjoittelijana lähinnä kokoelmien parissa ja käsittelin osan erään museon sateenkaarikokoelmaan kuuluvan kuolinpesän aineistosta.  Werstas on valtakunnallinen vastuumuseo, joka kerää kokoelmiinsa laajasti suomalaista sateenkaarihistoriaa. 

Museoiden perustehtävänä on kerätä, luetteloida, säilyttää ja esitellä yhteistä kulttuuriperintöä. Samalla museot myös kategorisoivat ja määrittelevät esineitä sekä ihmisiä. Kokoelmatyön tärkein tehtävä on liittää elottomaan esineeseen tai kuvaan siihen liittyvä tarina. Mutta kuinka määritellä ihminen, joka ei määritellyt itseään? Mitä tapahtuu, kun asiasanastot ja kategoriat törmäävät sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen? Sukupuoli ei ole vain jana, jonka toisessa päässä on nainen, toisessa mies ja keskellä joku muu. Sukupuoli on päättymätön spiraali. Sukupuoli on sekavaa ja rikkoo parhaimmillaan kaikki kategoriat ja sanojen rajat.

Museoiden kokoelmien luettelointi perustuu kategorisointeihin ja asioiden selkeään sanoittamiseen. Siksi identiteettien täsmällinen sanoittaminen on hyödyllistä: se on myös virallisten, valtion rahoittamien instituutioiden tapa sanoa: olet olemassa. Museoiden kokoelmia tehdään saavutettaviksi usein niin sanottujen asiasanojen avulla, jotka toimivat samalla tavalla kuin hashtagit eli ovat esineen tunnisteita. Museoiden luettelointityö kehittyy ja muuttuu jatkuvasti, mutta on ainakin tällä hetkellä sidottu tiettyihin, vakiintuneisiin asiasanoihin, kuten homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus.  Asiasanoitus nojaa yleiseen suomalaiseen asiasanastoon ja muistiorganisaatioiden tavoitteena on pyrkiä mahdollisimman yhtenäiseen asiasanoitukseen. 

Selkeä asiasanoittaminen on monella tavalla tärkeää. Esineellä, kuvalla tai kirjalla on oltava tunnisteita, jotta se löytyy valtavasta aineistosta helpommin. Museoiden asiasanat ovat olemassa, jotta myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historia voidaan tehdä näkyväksi ja aineisto on löydettävissä. Ongelmaksi museon asiasanoitus ja kategorisointi muuttuvat, kun ne törmäävät seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen. 

Mietin, millaisia sanoja voin liittää röyhelöpaitaa käyttäneeseen henkilöön. Mitä siis käytännössä tapahtuu, kun minulla on kädessäni esimerkiksi paita tai hame, ja minun tulisi miettiä sille asiasanoja? Hame on yhteiskunnassa läpitunkevan sukupuolittunut esine. Silloin kun hameen omistaja oli juridisesti mies, se asettaa heti hameen tiettyyn kontekstiin, sukupuolen moninaisuuteen. 

Eräs mahdollisuus on kirjoittaa asiasanaksi ”transvestismi” pelkästään sen perusteella, että se on tunnettu termi ja helpottaa hameen löytämistä. Mutta entä jos tämä henkilö oli mies, joka vain sattui tykkäämään hameista eikä halunnut identifioitua transvestiitiksi? Jos edesmenneeltä henkilöltä on jäänyt muuta aiheeseen liittyvää arkistoaineistoa, transvestismi-sanan käyttö on perustellumpaa. 

Muita yleisiä asiasanoja, joita käytän, ovat ”seksuaalivähemmistöt” ja ”sukupuolivähemmistöt”. Tällöin ei tarvitse tietää spesifisti henkilön identiteettiä. Tällöinkin jää pieni epäily siitä, olisiko edesmennyt henkilö halunnut vaatteidensa päätyvän sukupuolivähemmistöt-kategorian alle. Koska käsittelemäni kuolinpesän aineisto on runsas ja monipuolinen, muusta henkilöön liittyvästä aineistosta saan viitteitä oikeisiin asiasanoihin. Valokuvan kuvailussa on mahdollista käyttää myös yleispäteviä fraaseja, kuten ”henkilö, jolla on hame/paita”, tai asiasanoja ”paidat”, ”hameet”. Jos kuva tällöin sijoitetaan yleiseen kokoelmaan ilman viitettä sateenkaariteemoihin, on todennäköistä, että koko se tarina, joka esineeseen liittyy, jää pimentoon. 

Tarinat tulevat kerrotuksi ja aineistot asiasanoitettua oikein, jos lahjoittaja itse miettii etukäteen, kuinka hän haluaa tulla sanoitetuksi. Se helpottaa museon työtä ja varmistaa sen, että esineen lahjoittajan itsemäärittelyoikeutta kunnioitetaan. Oman identiteetin ei tarvitse olla selkeä tai yksinkertainen, mutta jo sillä tiedolla, mitä sanoja ei ainakaan pidä käyttää, päästään pitkälle.

Kirjoittaja: Miska Karhu

Kirjoittaja on uskontotieteen opiskelija, kirjailija ja sateenkaariaktivisti, joka suoritti museologian opintoihin kuuluvan harjoittelun Werstaalla kesällä 2021.


Olisiko sinulla museolle lahjoitettavaa? Ota yhteyttä Werstaan kokoelmapäällikköön Leena Ahoseen leena.ahonen@tyovaenmuseo.fi, puhelin 050-440 1164.

Kuva: Työväenmuseo Werstas

Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia on verkkolehti, jota Sateenkaarihistorian ystävät ry julkaisee osoitteessa sateenkaarihistoria.fi/verkkolehti.

Lisätiedot, ohjeet tekstien tarjoamiseen sekä yleiset kirjoittajaohjeet löydät täältä.

ISSN 2737-3908