Sateenkaarevaa kansanperinnettä

Kansanperinnetutkijana ja kirjallisuustieteilijänä törmään silloin tällöin aineistoon, joka herättää kysymyksiä sateenkaarihistorian näkökulmasta. Tutkijana on tietenkin oltava varovainen ylitulkintojen kanssa. On kuitenkin hyvä tunnustaa, että heteronormatiivinen tulkinta on sekin vain tulkinta ja voi olla yhtä lailla väärä. Kirjallisuustieteessä merkityksellistä on lopulta se, miten tulkinnan pystyy perustelemaan. Kirjallisuustieteessä tunnustetaan myös se, että mitään yhtä oikeaa tulkintaa ei ole, sillä kirjallisuus ja tarinat ovat perusluonteeltaan monitulkintaisia.

Aikana, jolloin queer-identiteetille ei ollut olemassa sanoja ja ei-heterot suhteet olivat laittomia, asiat usein ilmaistiin verhotusti, kuten Miska Karhun ”Kuva kahdesta rakastajasta paljastaa – peittämällä kaiken” ja Tuula Juvosen ”Rakas ystävä!” – 1800-luvulla eläneiden naisten keskinäiset rakkaussuhteet” kirjoitukset hyvin sanoittavat. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö ilmiö olisi ollut olemassa. Ja entistäkin kiinnostavampaa tällaisessa ilmapiirissä on se, jos asiat ilmaistaan suoremmin.

Samansukupuolisten suhteiden ja seksin suorasanaisen käsittelyn luulisi olevan melko moderni ilmiö. Yllättävää kyllä, niin sanotut rivot ja ”isojen poikien” runot ja lauluperinne kuitenkin viittaavat yhtä lailla samansukupuolisiin kuin heterosuhteisiinkin. Rivoja runoja on pitkään pidetty arvottomina, rumina ja siten niitä on myös tutkittu hyvin vähän. Ne ovat kuitenkin potentiaalinen lähde ymmärtää sitä, miten sateenkaari-ihmisistä puhuttiin kansan keskuudessa. Annan muutaman esimerkin, jotka avaavat asiaa.

Otso I. Hipiäisen keräämä Isojen poikien laulukirja: rehvakkaita ja remsseitä rekilauluja Suomen kansan suusta (K.J Gummeruksen osakeyhtiö, 1971) sisältää mm. runon ”Vinkkelisakset”, jossa mainitaan piika, jolle ”ei kelpaa” seksi miehen kanssa. Kyseessä voi olla varhainen viittaus lesbonaiseen tai mahdollisesti aseksuaalisuuteen. Samaisessa runossa viitataan toisaalla mahdollisesti kahden naisen väliseen seksiaktiin hyvinkin suorasukaisesti. Eikä asiassa vaikuta olevan laulajan mielestä mitään sen ihmeellisempää kuin heteroseksissäkään – jota kuvaillaan samaisessa laulussa yhtä rivosti. 

Varhaisempiakin viittauksia samansukupuoliseen seksiin rivoista runoista löytyy. 1800-luvun puolivälissä kerätty ”Vehnäterska”-niminen humoristinen runo käsittelee tilannetta, jossa kaksi miestä yrittävät keskenään arvailla mikä mahtaakaan olla tämä vehnästä tehty terska. Pekka-niminen mies tunnustelee terskaa ja tunnistaa sen varsin suorasukaisesti ”persehärkimeksi”. On huomionarvoista, että runon maailmassa siinä ei ole mitään ihmeellistä, että kaksi miestä tunnustelevat keskenään terskaa – vaikka sitten vehnästä tehtyä sellaista. Tässä kontekstissa myös suora viittaus anaaliseksiin voidaan tulkita miesten väliseksi seksiksi siitä huolimatta, että anaaliseksiä on mahdollista harrastaa myös naisten kanssa. 

Rivoista runoista löytyy viittauksia jopa sukupuolen moninaisuuteen. Esimerkiksi runo nimeltä ”Neidolta nännät putosi” kertoo tilanteesta, jossa tyttö hukkaa marjatiellä sekä sukuelimensä, että rintansa ja lähtee itkien kotiin äitinsä luokse. Äiti kuitenkin lupaa, että tytölle tehdään kyllä uudet sukuelimet. Onko kyseessä varhainen yritys ymmärtää transsukupuolisuutta aikana, jolloin sukupuolenkorjaushoitoja ei ollut vielä olemassa?

Kansanperinteellä on väliä. Se on aina ollut ja todennäköisesti tulee aina olemaan yksi väline rakentaa kansojen identiteettiä. Ei ole merkityksetöntä, kenen ääni perinteen tutkimuksessa kuuluu ja kenen ei. 

Rimma Erkko (FM) on väitöskirjatutkija ja kirjailija, joka on erikoistunut groteskiin kansanperinteeseen ja outoon historiaan.

Kirjallisuutta:

Hipiäinen, Otso I: Isojen poikien laulukirja. K.J Gummeruksen osakeyhtiö. 1971.

Juvonen, Tuula: ”Rakas ystävä!” – 1800-luvulla eläneiden naisten keskinäiset rakkaussuhteet. 5.4.2021. Sateenkaarihistoria.fi/verkkolehti.

Karhu, Miska: Kuva kahdesta rakastajasta paljastaa – peittämällä kaiken. 17.11.2021. Sateenkaarihistoria.fi

Löfström, Jan: Sukupuoliero agraarikulttuurissa : ‘se nyt vaan on semmonen’. SKS. 1999.Vainio-Korhonen, Kirsi, and Anu Lahtinen: Lemmen ilot ja sydämen salat: suomalaisen rakkauden historiaa. WSOY. 2015.