Terveydenhoidon ihmetekoja – kymmenettuhannet sairaat tervehtyivät virastopäätöksellä!

Transvestisuus päätettiin poistaa Suomessa tautiluokituksesta kymmenen vuotta sitten 12.5.2011. Sateenkaarihistorian ystävät pyysi transvestiittiyhteisö Dreamwear Clubia kertomaan demedikalisoinnin taustoista, tuntemuksista ja vaikutuksista.

Ryhmäkuva iltapukuihin pukeutuneista henkilöistä ilta-auringossa.
Ihmeparantumisen riemua. Dreamwear Club ry:n yhteiskuva vuoden 2011 syystapaamisesta. Kuva: Kim Summers.

Transvestisuus on kansainvälisen tautiluokituksen ICD-10 mukaan mielenterveyden häiriö, koodiltaan F64.1 (Transvestismi, kaksoisroolinen, Dual-role transvestism).

Ennen vuotta 2011 transvestiitit olivat siis sairaita tai ainakin häiriintyneitä. Yleensä tällainen tarkoittaa, että häiriö pitäisi tautiluokan pääryhmän – tässä tapauksessa psykiatrian – keinoin hoitaa. Toinen kaiku luokitukseen kuulumisessa on häiriön tai sairauden tuottama stigma. Asiaa pahentaa se, että “miestä mekossa” pidetään perinteisesti naurettavana, nolona, häpeällisenä ja alentavana.

Vanhempi transvestiittipolvi, joka havahtui omaan identiteettiinsä ennen Internetiä, koki monesti olevansa “ainoa hullu tässä maailmassa”. Tätä asiaa on lievittänyt ilmiön näkyminen mediassa ja toisaalta erimuotoinen vertaistukitoiminta, jossa vahvistuu kokemus siitä, että meitä on monia ja ihan täysijärkisen oloisia ihmisiä, mikä on vähentänyt sairaudentunnetta romahdusmaisesti. Osalle heistä, jotka on kasvatettu hyvin perinteisen miehen malliin, on ollut vielä nykyäänkin suuria vaikeuksia hyväksyä tämä ominaisuus itsessään, mitä tautiluokka mielenterveyden häiriöissä on ilman muuta pahentanut.

Transvestiitti diagnoosina on hyvin erikoinen lääketieteen kannalta: siihen ei ole olemassa käypää hoitoa, paranemisesta ei ole toivoakaan ja potilaat kokevat vain harvoin olevansa sairaita. Edellisistä syistä potilaita ei ilmaannu lääkärin vastaanotoille toiveenaan taudista paraneminen.

Havahtumisesta vaikuttamiseen

Pöyhiessäni Dreamwear Clubin lehtiä järjestön alkuvuosilta 1990–2000-luvulta silmään pisti tarve oman identiteetin vahvistamiseen ja voimautumiseen sen mukana. Tämän katson tapahtuneen vastapainona tautistigman aiheuttamalle ahdistukselle. Ajatus transvestisuuden poistamisesta tautiluokituksesta esiintyi lehdissä ensimmäistä kertaa vuonna 2007. Tuolloin osa jäsenistöstä oli tähän asiaan herännyt ja lähestyi hallitusta. Näkökulma oli monelle outo ja pohdittiin kovasti, mitä se sitten olisi: poikkeama, anomalia… Toisaalta etsittiin asialle selitystä luonnosta, jossa urokset koreilevat usein värittömien naaraiden suosiosta kilpaillessaan. Yleinen vitsi tuohon aikaan oli, että voisihan sitä näin vakavan sairauden vuoksi saada kelakorvauksen ainakin yhdestä mekosta vuodessa.

Vuonna 2010 Dreamwear Club ja Seta tekivät aloitteen tautiluokituksen uudistamisesta THL:n pääjohtajalle osoitetussa kirjelmässä. Tuonaikainen Setan pääsihteeri Tanja Lehtoranta kertoo tapahtumista näin:

“Muutoksen taustalla oli Dreamwear Clubin aloitteesta alkanut työ. Seta toimi kokoavana ja koordinoivana tahona. Transtukipisteen [nykyisen Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen] johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska toimi koordinaattorina yhteistyöhankkeessa.

Seta oli yhteydessä THL:ään. Transtukipisteen johdolla Seta yhteistyökumppaneineen laati laajan kirjelmän, jonka allekirjoitti 9 järjestöä ja 20 sosiaali- tai terveysalan tai seksologian kliinikkoa, tutkijaa ja aktivistia. Siinä ehdotettiin maakohtaisia poikkeuksia Suomessa käytössä olevaan kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen. Kirjelmässä ehdotettiin, että transvestisuus poistetaan Suomessa sairausluokituksesta kokonaan. Lisäksi esitettiin, että ns. transdiagnoosit kuten transsukupuolisuus siirretään pois luokasta “mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt” omaksi ryhmäkseen. Yhteistyökumppaneiden toiveesta ja heidän asiantuntemustaan hyödyntäen esitettiin myös epäasiallisten seksuaalisten mieltymysten sairasluokittelun purkua ihmisten seksuaalisen tasavertaisuuden edistämiseksi. Kirjelmään oli laadittu sekä yleisperusteluja että diagnoosikohtaiset tieteelliset perustelut ja lääketieteelliset liitteet. Uudistuksia perusteltiin stigman lieventämiselle, ryhmien terveyden edistämisellä, diagnoosien epätieteellisyydellä ja ihmisoikeuksien vastaisuudella.

Esimerkkiä otettiin myös muista Pohjoismaista, joissa oli tehty vastaavanlaisia uudistuksia.”

Dreamwear Club harrasti myös tahollaan ahkeraa lobbausta asian puolesta. Useiden yritysten jälkeen järjestön onnistui saada tasa-arvoministeri Stefan Wallin vieraakseen valtakunnalliseen kevättapaamiseensa 21. toukokuuta 2010. Järjestölehti kertoo tapahtumasta seuraavasti:

“DWC:n Hauhon kevättapaamiseen onnistuttiin viidennellä yrittämällä saamaan vieraaksi tasa-arvoministeri Stefan Wallin. Tällä kertaa ei ollut esteenä minkäänlaisia vaaleja, eikä akillesjänteitäkään ollut enempää katkeamaan. Oli oikeastaan onni, että näin kävi, koska tasa-arvolakiin sorvataan parhaillaan muutosta, joka täsmentää transihmisten asemaa.

Vaaleanpuna-sini-valkoraitaiseen solmioon (sekä harmaaseen pukuun) pukeutunut ministeri saapui lähes ajallaan kello kolmelta helteisenä perjantai-iltapäivänä kuljettajan ajamalla virka-autolla.

Ministeri kertoi laissa olevasta epäkohdasta, kuinka sukupuolivähemmistöjen syrjimiskiellolle ei ole omaa lakia; tähän asti on sovellettu tasa-arvolakia, mutta omalle laille olisi tarvetta. Syksyllä eduskunnassa käsiteltävä tasa-arvoselonteko ottaa kantaa myös tähän asiaan. Ministeri toivoo yhteiskunnan kehittyvän suvaitsevaisempaan suuntaan ja syrjinnän vähenevän myös sitä kautta.

Transvestisuuden poistamisen tautiluokituksesta tullessa puheeksi Stefan Wallin ihmetteli aidosti, onko se todella edelleen luokiteltu sairaudeksi.”

(Lähde: Dreamwearclub 2/2010 kirjoittaja Minna-Maaria Lax)

Wallin laati myös tiedotteen, joka oli ajastettu tapaamisemme kanssa:

“‘Sukupuolivähemmistöjen asemaan liittyvät epäkohdat pitää korjata. Sukupuolivähemmistöjen asemaa tullaan parantamaan säätämällä tasa-arvolaissa sukupuolivähemmistöjen asemasta’, tasa-arvoministeri Stefan Wallin kertoi tänään transvestiittiyhdistys Dreamwear Club ry:n kevättapaamisessa Hauholla.

‘Sosiaali- ja terveysministeriö on jo ryhtynyt toimeen sukupuolivähemmistöjen suojaa koskevien muutosten valmistelemiseksi’, Wallin jatkoi.”

Wallin myös painotti tuonaikaisessa tilanteessa sitä, että sukupuolivähemmistöjen syrjinnän estävä lainsäädäntö kaipaa vahvistusta. Tähän tuli parannusta tasa-arvolain päivityksessä vuonna 2015, kun sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu tulivat erikseen mainituiksi syrjintäperusteissa ja työnantajan velvoitetta edistää tasa-arvoa vahvistettiin aiemmasta.

Liekö jälleen tarkoituksellista ajastusta vai ei, mutta päivää ennen vuoden 2011 kevättapaamistamme saimme ilouutisen: THL:n pääjohtaja oli päätöksellään ohjeistanut transvestismin poistamisesta kansallisesta tautiluokituksesta. Seuraavassa tiivistetty lainaus päätöksen julkaisseesta tiedotteesta:

ICD-10-tautiluokitusta päivitetään – sadomasokismi poistuu listalta
julkaistu 12.05.2011/Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) päivittää ICD-10-tautiluokituksen vuonna 2011. Päivityksessä julkaistaan luokkien täsmennyksiin ja huomioihin liittyvät tekstimuutokset. Lisäksi päivitys sisältää muutoksia seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvissä luokissa.

Useat maat – Suomi mukaan lukien – ovat käyttäneet ICD-10:n paikallistettua versiota, johon on tehty paikallisiin olosuhteisiin sopivia, luokituksen käyttöä helpottavia täydennyksiä tai poistoja.

THL:lle on esitetty seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvien Suomessa käytettävien ICD-10-luokkien muutoksia. Selvitettyään kyseisten luokkien käyttöä terveydenhuollon hoitoilmoituksissa, niiden lääketieteellisiä perusteita, asiantuntijoiden käsityksiä luokituksen oikeellisuudesta ja tarpeellisuudesta sekä pohjoismaisia käytäntöjä, THL on pääjohtajan tekemällä päätöksellä päätynyt poistamaan suomalaisesta ICD-10-tautiluokituksesta seuraavat luokat:

F64.1 Transvestismi, kaksoisroolinen
F65.0 Esinekohtainen seksuaalihäiriö
F65.1 Transvestiittinen fetisismi
F65.5 Sadomasokismi
F65.6 Monimuotoiset sukupuoliset kohdehäiriöt

Päätöksen perusteet:

Poistettujen luokkien lääketieteelliset kriteerit eivät ole selvät.

Luokkien käyttö hoitoilmoituksissa on vähäistä, eikä niiden poistaminen aiheuta merkittävää haittaa terveyspalveluiden hoidon tilastoinnille.

Luokkien käyttö saattaa aiheuttaa haittaa henkilöille, joiden terveyspalveluiden käytön syy luokiteltaisiin niiden mukaisesti

THL seuraa ICD-10-tautiluokituksen kansainvälistä kehittymistä ja tekee tarvittaessa lisämuutoksia luokituksen suomalaisen version seksuaalisuuteen liittyviin luokkiin.

THL:n pääjohtajan päätöksestä iloittiin 13.5.2011 Setan uutissivustolla:

”Päätös koskee kansainvälisen tautiluokitusjärjestelmän (ICD) kansallista painosta, johon tehtiin nyt kansallinen poikkeus. Vielä THL:n nyt tekemien muutosten jälkeenkin sairausluokitukseen jää sellaisia sukupuolen moninaisuuteen liittyviä diagnooseja, joiden luokittelu mielenterveyden häiriöiksi on perusteetonta. Järjestöt ovat ehdottaneet THL:lle näiden diagnoosien uudistamista. Järjestöt toivovat, että Suomessa laaditaan tulevaisuudessa myös toimintasuositukset, joiden tavoitteena on hyvä hoito kaikille sukupuoliristiriitaa kokeville ja riittävä tuki erityisesti lapsille ja nuorille.”

Päivitetty luokitus vahvistettiin tammikuun alussa 2012. Lopullisesti päätös ilmenee käytännön toiminnassa vuoden 2012 alkupuolella julkaistussa Psykiatrian luokituskäsikirjassa, josta poistetut tautiluokitukset puuttuvat.

Mukana ICD-10:ssä ovat edelleen seuraavat tähän teemaan liittyvät luokat:

F64 SUKUPUOLI-IDENTITEETIN HÄIRIÖT
F64.0 Transsukupuolisuus
F64.2 Lapsuuden sukupuoli-identiteetin häiriö
F64.8 Muu sukupuoli-identiteetin häiriö
F64.9 Määrittämätön sukupuoli-identiteetin häiriö
Luokassa F65 Sukupuoliset kohdehäiriöt ei mainita enää erikseen transvestista fetisismiä.

Kohti laajempaa depatologisointia ja transihmisten ihmisoikeuksien toteutumista

Setan tuolloinen pääsihteeri Tanja Lehtoranta pitää tätä tapahtumaa alkusysäyksenä muullekin transihmisten hoitokäytäntöjen parannuksiin tähtäävälle kampanjoinnille:

“Ajattelen, että ilman Dreamwear Clubin ja Setan Transtukipisteen aloitteellisuutta sekä Transtukipisteen tekemää valmistelutyötä ja yhteistyöverkoston rakentamista transvestisuutta ei olisi lähdetty Suomessa poistamaan sairasluokituksesta eikä uudistamaan muitakaan F64-65 ryhmän diagnooseja. Vaikuttamistyö vaati laajan tutkimuskatsauksen tekoa ja samalla tuotettiin uutta tietoa transvestisuudesta.

Tämä oli hieno saavutus sekä yhteistyön ja ihmisoikeuksien voitto.”

Tuosta ajasta on siis nyt kymmenen vuotta. Sinä aikana lääketiede on yhä laajemmin ymmärtänyt, että transkokemukset eivät sellaisenaan kuulu lääketieteen alaan, vaan ovat osa ihmisen monimuotoisuutta. Samaan tapaan aikanaan vasenkätisyyttä pidettiin häiriönä, joka piti korjata. Oma isänikin pääsi tätä oppia kokemaan, kun hänet pakotettiin koulussa kirjoittamaan oikeakätisesti. On toivottavaa, että voisimme piankin muistella transkokemusten patologisointia yhtä järjettömänä puuhana.

Vaikka transkokemuksiin liittyviä tiloja ei ole vuosiin hoidettu psykiatrian perusparadigmaa noudattaen ”häiriötä” pois terapoimalla, Suomessa virallisesti voimassa olevat tautiluokat kertovat suurelle yleisölle edelleen kyseessä olevan häiriö. Tämä stigma on merkittävä vähemmistöstressiä lisäävä tekijä ja antaa pontta transvastaisille tahoille, jotka puhuvat sosiaalisessa mediassa jatkuvasti ja tarkoituksellisesti trans- ja muunsukupuolisuudesta mielenterveyden häiriönä. Tästä leimailusta ovat myös transvestiitit saaneet osansa, vaikka meillä onkin toki ollut siihen napakka vasta-argumentti vuodesta 2011.

Suhtautuminen sukupuolivähemmistöihin vaikuttaa muuttuneen kaiken kaikkiaan positiiviseen suuntaan, kun olemme olleet esillä julkisesti osana normaalia sosiaalista ympäristöä. Dreamwear Club on toiminut tässä johdonmukaisesti rohkaisemalla jäsenistöään olemaan julkisesti oma itsensä. Esimerkkinä positiivisesta kehityksestä on se, että siinä missä ennen transsivustoilla oli listauksia transystävällisistä liikkeistä, tällainen on nykyään käytännössä tarpeetonta, ja lista transvastaisista liikkeistäkin on lyhenemään päin. Tukena tässä on ollut tasa-arvolain selkeämpi kirjaus syrjinnän kiellosta, mutta luulen tottumuksella erilaisuuteemme olevan merkittävin selittäjä tilanteen parantumisessa.  

ICD-10:n tautiluokituksen stigma mielenterveyden häiriöinä ovat yksi syy monien joukossa, joka alleviivaa ICD-11-tautiluokitukseen siirtymisen tärkeyttä. Uudessa luokituksessa transkokemukset eivät enää ole mielenterveyden häiriöitä. Myös uusimmat hoitosuositukset painottavat ristiriidan hoitoa potilaan tarpeen, ei ulkoisen normin mukaisesti. Esimerkiksi transnaista ei siis hoidettaisi siksi, että hän on transnainen, vaan siksi, että ristiriita ympäristön tai kehokokemuksen kanssa voi aiheuttaa tarpeita hoidolle. Osa trans- ja muunsukupuolisista taas ei kaipaa minkäänlaisia kehoon liittyviä hoitoja, jolloin paras hoito heille on tukea elämää omana itsenään.

Tätä kehitystä tukisi se, että Suomen lainsäädännösta saataisiin vihdoin poistettua myös lisääntymiskyvyttömyysvaatimus juridisen sukupuolen vahvistamisen ehtona, jolloin turha kiire hoitoihin hakeutumiseen vähenisi. Tässä asiassa on hyvä ymmärtää, että vaikka on olemassa sukupuoli-identiteettiin liittyviä käsitteitä, kuten transvestiitti ja transsukupuolinen, ihmiset eivät aina mahdu näiden määritelmien rajoihin. Itsemäärittelyyn perustuva sukupuolen juridinen vahvistaminen auttaisi siis niitäkin transvestiitiksi itsensä luokittelevia, jotka käytännössä elävät kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä “sen toisen” sukupuolen sosiaalista elämää. Vuonna 2019 voimaan tullut nimilaki kaikessa ristiriitaisuudessaankin on ollut tätä suuntausta vahvistava salliessaan transvestiitille miehen, naisen tai jopa molempien yhdistelmän etunimeksi.

ICD-11 tukee myös ei-binäärien transihmisten elämänlaatua, koska heidän kokemansa kehoristiriitaan liittyvät hoidot ovat siinä lähtökohtaisesti samalla viivalla binääristen transihmisten hoitojen kanssa. Juuri nyt tilanne on erittäin huolestuttava Palkon laadittua vuonna 2020 suositukset, joissa suhtaudutaan hyvin skeptisesti ei-binäärien hoitoihin ylipäätään. Sukupuoliristiriitaan ICD-11:ssä taas ei ole vastaavaa apua, koska transnaisten ja -miesten tilannetta parantavaa juridisen sukupuolen vahvistamista ei ole heidän kohdallaan mahdollista pelkästään tautiluokituksella tehdä. Niinpä ei auta kuin keskittyä poistamaan tämä ongelma vaatimalla kolmannen sukupuolen määrittelyä seuraavana etappina transihmisten oikeuksien saavuttamiseen liittyvässä taistelussa. Toinen mahdollinen lähestymissuunta on toki koko juridisen sukupuolen käsitteen hävittäminen tarpeettomana.

Teksti: Anukatariina Saloheimo
Kirjoittaja on Dreamwear Clubin puheenjohtaja.

Lähteitä:

https://terveysportti.mobi/kotisivut/uutismaailma.duodecimapi.uutisarkisto?p_arkisto=0&p_palsta=24&p_artikkeli=uux14743

https://seta.fi/2011/05/13/seta-ja-dreamwear-club-iloitsevat-transvestiittien-sairausleiman-poisto-lisaa-yhdenvertaisuutta/

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90815/URN_ISBN_978-952-245-549-9.pdf?sequence=1&isAllowed=y