Transihmisten historiaa ei ole mitenkään yksinkertaista tutkia. Miska Karhun pohdinta ”Transvestiitti vai henkilö, jolla on hame?” tekee hyvin näkyväksi sen, että emme voi tietää menneisyyden ihmisten identiteeteistä mitään varmasti ilman aikakonetta ellei ihminen tavalla tai toisella itse anna vinkkiä asiasta. Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä haastavampi asia on. Toisaalta näin on kaikessa historiantutkimuksessa – lähteet ovat väistämättä rajallisia ja kertovat usein vain yhden puolen tarinaa.
Etenkin transihmisten historian osalta huomaa kuitenkin sen, miten vähän keskimäärin totuttuja käsityksiä kyseenalaistetaan. Tämä korostuu etenkin silloin, kun tutkitaan henkilöitä, jotka elivät ennen kuin sukupuolen moninaisuudelle oli sanoja ja sukupuolenkorjaushoidot eivät olleet mahdollisia.
Vastikään kiinnitin huomiota yhteen lauseeseen Ville-Juhani Sutisen teoksessa Kääpiöistä kolosseihin: kummajaisten historia Suomessa (Into-kustannus, 2019) joka käsittelee friikkisirkusten historiaa Suomessa. Kirja käsittelee mm. parrakkaita naisia, lyhytkasvuisia ihmisiä ja muita kummajaisiksi leimattuja sirkusesiintyjiä. Sutinen toteaa esipuheessa: ”Toiset, kuten parrakkaina naisina näyttäytyneet miehet, olivat huiijareita.”
Parrakkaina naisina näyttäytyneet miehet. Sutinen ei avaa asiaa kirjassaan tämän enempää, mutta tuo yksi lause saa sateenkaarihistoriasta kiinnostuneen kysymään lisää kysymyksiä. Voiko tuohon yhteen sivulauseeseen kytkeytyä palanen transihmisten historiaa, jota kukaan ei ole ennen ymmärtänyt tutkia? Mitä jos mainitut ”huijarit” ja ”miehet”, jotka teos mainitsee olivat todellisuudessa transsukupuolisia naisia, joille parrakkaana naisena esiintyminen oli ainoa tapa olla olemassa naisena aikana, kun sukupuolenkorjaushoitoja tai sanoja omalle sukupuolelle ei vielä ollut? Jos näin on, mitä uutta se voi kertoa transihmisten historiasta ja siitä, miten he käsittivät oman sukupuolensa aikana, jolloin sille ei ollut nykyisiä sanoja? Vai voiko tämäntapaista esiintymistä ajatella varhaisen drag-kulttuurin yhtenä ilmenemismuotona?
Transihmisten varhainen historia on potentiaalisesti vielä näkymättömämpää kuin seksuaalivähemmistöjen. Monet ovat lukeneet ”mieheksi pukeutuvista naisista” esimodernina aikana. Tai ihmisistä, jotka ovat kuolemansa jälkeen paljastuneet ”oikeasti naisiksi”, vaikka he ovat koko elämänsä eläneet miehen sukupuoliroolissa. Jo antiikin aikana on löydetty luurankoja, jotka ovat olleet ”oikeasti miesten”, mutta haudattu samaan tapaan kuin naiset. Joitakin vuosia sitten eräs viikinkisoturi paljastui luuanalyysin perusteella ”oikeasti naiseksi”.
Tällaiset löydökset syystäkin haastavat käsityksiämme siitä, millaiset sukupuoliroolit esimodernina aikana oli. Mutta samaan aikaan liian moni jättää tällaisten tietojen yhteydessä kysymättä mitä esimerkiksi voi merkitä luuranko, joka on haudattu naisen tapaan, mutta jolla on miehen kromosomit? Jos se merkitsee sitä, että mieskehoon syntynyt ihminen on elänyt myös elämänsä naisena, mitä tämä tarkoittaa transihmisten historian kannalta? Mitä uutta se kertoo siitä, miten sukupuoli käsitettiin esimodernina aikana? Tai onko mahdollista, että tällainen vainaja olisi ollut intersukupuolinen? Silloin tällöin tällaiset kysymykset kuitenkin otetaan huomioon. Esimerkiksi Suomesta löydetty Hattulan Suontaan hautaa on vastikään tutkittu sillä oletuksella, että vainaja on elänyt elämänsä muunsukupuolisen sosiaalisessa roolissa.
Historiantutkimuksessa on sanonta: ”Kun varma tieto loppuu, tutkimus alkaa”. Koko historiantutkimus lähtee siis siitä, että silloin kun varmaa tietoa ei ole, sitä hankitaan kysymällä relevantteja kysymyksiä sen aineiston perusteella, joka on käytettävissä. Koko historiantutkimus käsittelee jatkuvasti tilanteita, jossa aineistoa on rajallisesti ja sen perusteella tehdään päätelmiä ja kysytään relevantteja kysymyksiä, jotka johdattavat tiedon äärelle. Näin historiantutkimus toimii. Se on kuin palapeli, josta yleensä on vain muutama kulmapala ja sen perusteella on kysymyksiä kysymällä löydettävä vastauksia ja lopulta muodostettava jonkinlainen kokonaiskuva hajanaisen tiedon perusteella – kuva, joka muuttuu aina, kun uusi palanen löytyy jostakin. Tiede on luonteeltaan sellaista, se ei koskaan tarjoa yhtä oikeaa vastausta vaan uusi tieto vaikka kuinkakin pieni tiedonmurunen muuttaa aina kokonaiskuvaa asioista. Siksi myös kysymyksiä transsukupuolisuudesta voisi olla aiheellista esittää yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa. Sateenkarihistorian tutkiminen vaatii toisin katsomista ja herkkyyttä nähdä sitä, mikä on lähteissä usein näkymättömissä.
Rimma Erkko (FM) on väitöskirjatutkija ja kirjailija, joka on erikoistunut groteskiin kansanperinteeseen ja outoon historiaan.
Lisätietoa aiheesta:
Förström, Tiia: Trans: sukupuolen muunnelmia. Like. 2008.
Förström, Tiia: Sinivalkoisissa höyhenissä: suomalainen drag. Like 2010.
Karhu, Miska: Transvestiitti vai henkilö, jolla on hame? 17.11.2021. Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia, https://sateenkaarihistoria.f/verkkolehti
Sutinen, Ville-Juhani: Kääpiöistä kolosseihin: kummajaisten historiaa Suomessa. Into-kustannus. 2021.
Moilanen, Ulla: Hattulan Suontaan miekkahauta kertoo varhaiskeskiajan sukupuoliroolien joustavuudesta. 16.7.2021. Kalmistopiiri.
Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia on verkkolehti, jota Sateenkaarihistorian ystävät ry julkaisee osoitteessa sateenkaarihistoria.fi/verkkolehti.
ISSN 2737-3908