Pro gradu -tutkielmassani ”Vir sum” havaitsin, että uskonnolliset auktoriteetit tarjosivat pyhimyskuvausten kautta keskiajan maallikoille tärkeitä transmaskuliinisuuden esikuvia ja samastumisen malleja. Lähteinäni toimivat Legenda Aureasta ja Dialogus Miraculorumista löytyvät pyhimyselämäkerrat. Analysoin kvalitatiivisella lähiluvulla pyhimyksiä, jotka elivät elämänsä miehinä, mutta määriteltiin kuolemansa jälkeen naisiksi.
Transihmisten historiaa ei ole mitenkään yksinkertaista tutkia. Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä haastavampi asia on. Toisaalta näin on kaikessa historiantutkimuksessa – lähteet ovat väistämättä rajallisia ja kertovat usein vain yhden puolen tarinaa.
Millaista oli elää transfeminiininä henkilönä lama-ajan Suomessa, jossa rintaimplattien ja peruukkien saatavuus oli vaikeaa? Entä miltä tuntui kohdata ensimmäistä kertaa kaltaisiaan transihmisiä vertaistuki-illassa tai löytää omaa identiteettiä koskevaa tietoa AltaVista-hakukoneella? Jean Lukkarinen on käsitellyt näitä tilallisia tunteita ja kokemuksia kulttuurihistorian pro gradu -tutkielmassaan, jossa hän pureutui kotimaisen transfeminiinien yhteisön ja Dreamwear Club ry:n historiaan vuosina 1990–2011.
