Etusivu / Verkkolehden kaikki tekstit / Pohjolan kuningatar, joka rikkoi aikansa sukupuolinormeja

Pohjolan kuningatar, joka rikkoi aikansa sukupuolinormeja

Maalaus kuningatar Kristiinasta hevosen selässä.

Kuva: Cristina de Suecia a caballo, Sébastien Bourdon 1653, Museo Nacional del Prado.

Millä tavoilla Ruotsin kuningatar Kristiina tuotti sukupuoltaan 1600-luvun tiukasti järjestäytyneessä yhteiskunnassa? Miten Kristiinan tavat poikkesivat ajan normeista? Entä miten kuningattaren ympärillä olevat ihmiset suhtautuivat hänen tapoihinsa tuottaa sukupuoltaan? Käsittelin kaikkia näitä kysymyksiä historian pro gradu -tutkielmassani, jossa syvennyin filosofi Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuusteoriaa hyödyntämällä tarkastelemaan kuningatar Kristiinan tapoja tuottaa sukupuolta 1600-luvun yhteiskunnassa.

Sukupuoli suurvalta-ajan Euroopassa

1600-luku oli myrskyisä vuosisata, jota leimasi suursodat, ankarat sääolosuhteet, noitavainot ja tieteelliset läpimurrot. Ruotsissa – kuten muuallakin Euroopassa – yhteiskunta oli organisoitu ylhäältä alas ankaran hierarkkisesti. Sotien ja kapinoiden synnyttämän epävarmuuden aikana pyrittiin lähes pakkomielteisesti ylläpitämään yhteiskunnan tiukkoja rakenteita. Kirkko ja kruunu pitivät Ruotsin valtakunnan alamaisia rautaisessa otteessaan, ja kaikilla ihmisillä oli oma ennalta määrätty paikkansa yhteiskunnassa. Jos halusi säilyttää oman paikkansa yhteisössä, ei saanut asettua annettujen sääntöjen ulkopuolelle. Ruotsin kuningatar Kristiina oli kuitenkin onnekkaassa asemassa, sillä hallitsijana hän saattoi vapaasti tehdä asioita, joita muille ylhäisönaisille ei välttämättä suotu.

1600-luvulla vallinneen näkemyksen mukaan sukupuoli ei ollut sidottu biologiseen kehoon, vaan sosiaalinen sukupuoli oli hallitseva määrittäjä sukupuolta tuotettaessa. Anatomialla oli kyllä painoarvoa, mutta sukupuolta määriteltäessä sekundaariset ominaisuudet, kuten esimerkiksi hiusten pituus ja äänen mataluus, nähtiin yhtä merkittävinä tekijöinä kuin biologiset ominaisuudet. Sukupuoli nähtiin myös eräänlaisena jatkumona, jossa mies oli täydellinen ja nainen sen keskeneräiseksi jäänyt versio. Yleisesti ajateltiin, että miehillä oli kuuma ja kuiva temperamentti, kun taas naisilla temperamentti nähtiin kylmänä ja vetisenä. Ajatus oli lähtöisin antiikin Kreikan filosofi Aristoteleelta. Sukupuolen hahmottaminen jatkumona mahdollisti myös ajatuksen, että henkilö pystyi muuttumaan ja liikkumaan jatkumolla suuntaan tai toiseen.

Uuden ajan alun sukupuolen voi toisaalta kuvitella vaa’aksi, jossa punnuksina käytetään biologisia ominaisuuksia, mutta myös ominaisuuksia, jotka näyttäytyvät meille sekundaarisina. Näihin ominaisuuksiin lukeutuivat hiusten pituuden ja äänenkorkeuden lisäksi pukeutuminen, henkilön temperamentti ja käytös. Ruumiillisten ominaisuuksien ohella myös ei-ruumiilliset ominaisuudet, kuten henkilön rohkeus tai pelokkuus saattoivat toimia merkkeinä hänen sukupuolestaan. Sukupuolen sosiaaliset konstruktiot vaikuttivat ajan lääketieteen ammattilaisista yhtä luonnollisilta kuin sukupuolen anatomiset merkit. Jos vaakakuppiin kertyi tarpeeksi sekundaarisia punnuksia, saattoi vaaka hyvinkin kallistua naisen puolelta miehen puolelle. Vaikka sukupuoli rakentui uuden ajan alussa huomattavissa määrin sosiaalisten ominaisuuksien varaan, ei sukupuolirajojen rikkomista kevyin perustein pidetty hyväksyttävänä.

Kuningatar, jonka Jumala siunasi miehen sielulla

Kuningatar Kristiina (1626–1689) kiitti kesken jääneessä omaelämäkerrassaan Jumalaa siitä, että tämä oli tehnyt hänen sielustaan ”täysin miehen”, vaikka Jumala oli muuten tuominnut hänet heikompaan sukupuoleen. Miehen sielun lisäksi Kristiina koki omaavansa miehille tyypillisen kuivan ja kuuman temperamentin. Suorasukaiseen omaelämäkertaansa Kristiina kirjoitti myös kokevansa, että suurin osa hänen kehostaan oli miehinen. Myöhemmin tutkijat ovat tulkinneet toteamuksen hyvin kirjaimellisesti, mistä on peräisin epäilyt Kristiinan intersukupuolisuudesta. Todennäköisemmin Kristiina viittasi miehisyydellä kehonsa kestävyyteen ja vahvuuteen. Kristiina nimittäin näki itsensä lähes tasavertaisena suhteessa aikansa miehiin fyysisen kestävyytensä, perusteellisen kasvatuksensa ja yhteiskunnallisen asemansa vuoksi. Näihin seikkoihin viitaten Kristiina koki Jumalan vapauttaneen hänet naisten tavanomaisista heikkouksista.

Vaikka Kristiina oli varsin tyytyväinen miehisenä pitämäänsä kehoonsa ja sieluunsa oli hän kuitenkin avoimen närkästynyt naissukupuolestaan ja siitä, että ihmiset jaksoivat aina muistuttaa häntä hänen naiseudestaan. Toisaalta Kristiina piti naissukupuoltaan suurena siunauksena, koska hän onnistui tällä tavoin itse välttymään miesten paheellisilta taipumuksilta. Näihin lukeutui Kristiinan mukaan esimerkiksi sukupuoliyhteyteen haluaminen, jota hän piti erityisen vastenmielisenä.

Kristiina tunsi, että koko hänen sisin olemuksensa oli miehinen, minkä vuoksi hän tuotti sisäiseksi kokemaansa olemustaan kulttuuriinsa vakiintuneilla miehisillä tavoilla. Näihin kuului muun muassa kiroileminen, tilan rohkea haltuun ottaminen ja tietynlainen pukeutuminen. Kristiinalle oli kertynyt näistä vuosien saatossa paljon kokemusta, sillä olihan hän jo pienestä lapsesta saakka korkea-arvoisten aatelismiesten ympäröimä. Kristiinan osoittama käytös ei siis sellaisenaan poikennut ajan sukupuolinormeista, mutta käytös näyttäytyi poikkeavana ja outona Kristiinan naiseuden vuoksi. Kristiina toimi ylhäisiltä naisilta odotetun käytöksen vastaisesti.

Miesten peruukkeja, saappaita ja kiväärejä

Itsevaltiuden aikakaudella hallitsijoiden yltiöpäinen kehuminen ja hännysteleminen oli pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Näin oli myös kuningatar Kristiinan kohdalla. Aikalaiset pitivät nuorta hyvin oppinutta ja maskuliinista kuningatarta poikkeuksellisena yksilönä, jolle ei löytynyt vertaista. Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia, perustettiin vuonna 1640 13-vuotiaan Kristiinan nimissä. Ylitsevuotavat kehut ja ihailut synnyttivät myytin Pohjolan ihmeestä. Myytti levisi pian ympäri maailmaa ja ihmiset halusivat tietää lisää Ruotsin omalaatuisesta hallitsijasta. Ranskan ulkoministeriö tilasi vuonna 1648 suurlähettiläs Pierre Hector Chanutilta laajan raportin Kristiinasta, joka oli herättänyt kovasti kiinnostusta Ranskan hovissa asti. Diplomaattien ohella Kristiinan ulkoisista ominaisuuksista kirjoittivat papit, kauppiaat sekä muiden maiden aateliset. Tutkimissani aikalaiskuvauksissa ja diplomaattiraporteissa kuningatar Kristiinan ulkonäköä, käytöstä, ääntä ja pukeutumista kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Kuvaukset tuovat hyvin esiin Kristiinan tavat tuottaa sukupuoltaan, mutta samalla ne kertovat meille aikakaudella vallinneista sukupuolinormeista.

Chanutin raportin mukaan kuningatar Kristiina ei nähnyt syytä käyttää pukeutumiseensa varttituntia enempää aikaa, ja niinkin pitkän ajan kuningatar varasi yleensä juhliin valmistautuessa. Kristiinan ulkonäössä etenkin hänen pukeutumisensa herätti ihmisissä ihmetystä. Kristiinan käyttämät vaatteet eivät itsessään poikenneet ajan tyypillisistä vaatteista, mutta tapa, jolla hän yhdisteli naisten ja miesten vaatteita keskenään, poikkesi suuresti. Luovuttuaan vallasta vuonna 1654 ja matkatessaan Roomaan Kristiina pukeutui kokonaan miesten vaatteisiin, mutta lähinnä turvallisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi. Hollantilaisen tiedustelijan mukaan Kristiina oli Tanskan Helsingørissa astunut paikalliseen majataloon korkeavartiset miesten saappaat jalassa ja kivääri kaulassa roikkuen. Kristiinan vaatteet herättivät ranskalaisissa huvitusta hänen vieraillessaan vuonna 1656 Ranskassa 18-vuotiaan Ludvig XIV:n hovissa. Madame de Motteville – ranskalainen hovinainen kirjoitti, että Kristiina oli pukeutunut epämääräiseen vaatekappaleeseen, joka muistutti samanaikaisesti naisten kaapua ja miesten tyköistuvaa lyhythelmaista takkia. Sen lisäksi hänellä oli yllään miesten paita, harmaa silkkihame ja miesten kengät.

Hallitessaan vielä Ruotsin suurvaltaa Kristiina antoi usein hoitamattomien ja pitkien hiustensa laskeutua vapaasti hartioilleen. 1620-luvulta alkaen nuorten herrasmiesten keskuudessa oli muodikasta kasvattaa omat hiukset pitkiksi, joten todennäköisesti myös Kristiina otti tästä muotisuuntauksesta vaikutteita. Myöhemmin vallasta luovuttuaan Kristiina leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja ryhtyi käyttämään miesten peruukkeja, mutta niiden ohella myös eräänlaisia hybridiperuukkeja, jotka oli kammattu edestä miesten peruukkien tavoin ja takaa naisten peruukkien tavoin.

Poikkeavien vaateyhdistelmien ja peruukkien lisäksi Kristiina tuotti sukupuoltaan miehiseksi tulkitulla käytöksellään. Menestyviltä hallitsijoilta odotettiin maskuliinisuutta, joten miehekkäinä nähtyjen ominaisuuksien, kuten esimerkiksi viisauden, urheuden ja vahvuuden korostaminen julkisessa esiintymisessä näkyi myös Kristiinan tavoissa ilmentää sukupuoltaan. Kristiina oli lapsesta saakka seurannut aatelismiesten retoristen keinojen sekä eleiden vaikutusvaltaa asioiden esittämisessä. Chanut kommentoi kirjoittamassaan raportissa Kristiinan epänormaalia äänenkäyttöä. Suurlähettilään mukaan kuningatar puhui ajoittain nuorelle tytölle ominaisella pehmeällä äänellä, mutta yhtäkkiä saattoi muuttaa ääntään matalaksi ja voimakkaaksi. Chanut ei osannut nimetä äänenmuutokselle syytä, mutta suurella todennäköisyydellä äänen madaltaminen ja jykevöittäminen oli osa Kristiinan tapaa tuottaa sukupuoltaan. Matalan ja voimakkaan puheäänen lisäksi aikalaiset pistivät useissa kirjoituksissaan merkille Kristiinan poikkeavan ryhdin ja kävelytyylin. Kristiinan ryhti oli jäykkä kuin sotilaalla ja hänen elekielensä oli kaukana ajan naisellisista ihanteista. Kristiinan liikkeitä kuvattiin kulmikkaiksi ja jopa hänen ilmeensä nähtiin huokuvan miehistä jäykkyyttä.

Vielä vuonna 1644 Kristiina suhtautui hyvin kielteisesti hovimiestensä huonoon käytökseen, johon kuului ruoalla mässäilyn ja juopumisen lisäksi kiroileminen. Kymmenen vuotta myöhemmin ympäri Eurooppaa tiedustelijat kuitenkin raportoivat kuningattaresta, joka kiroili ahkerasti ja kaiken lisäksi vielä väärinkäytti Jumalan nimeä. Joko Kristiinan kanta kiroilemiseen muuttui ajan kuluessa tai sitten hän tietoisesti pyrki kiroilullaan sulautumaan miesten joukkoon. Kiroilemisen ohella myös puheenaiheet olivat tuohon aikaan varsin sukupuolittuneet. Useissa aikalaiskuvauksissa kauhisteltiin Kristiinan kielenkäytön lisäksi hänen valitsemiaan puheenaiheitaan. Brysselistä saapuneen tiedustelukirjeen mukaan Kristiina puhui röyhkeästi sodomiasta, ja Ranskassa Montpensier’n herttuatar suorastaan tyrmistyi Kristiinan vapaamielisistä puheista. Herttuattaren mielestä Kristiinan olisi pitänyt sukupuolensa vuoksi pidättäytyä kokonaan sellaisista aiheista. Oletettavasti nämä sopimattomat puheet liittyivät sotaan, politiikkaan, uskontoon sekä naisten ja miesten välisiin suhteisiin.

Ruotsin kuningatar Kristiina koki olevansa nainen, jolla oli miehen sielu ja todennäköisesti juuri tästä johtuen hänen tapansa tuottaa sukupuoltaan ilmeni aikalaisten silmissä ristiriitaisena ja ajan sukupuolinormeista poikkeavana. Kristiina tuotti sukupuoltaan tavalla, jonka koki parhaiten vastaavan sisintä olemustaan. Hän yhdisteli innovatiivisesti miesten ja naisten vaatteita keskenään, teetätti peruukkeja, jotka ilmensivät samanaikaisesti naisellisuutta ja miehisyyttä sekä käyttäytyi hätkähdyttävän samankaltaisesti aikansa miesten kanssa. Naisten rooli 1600-luvun yhteiskunnassa oli kapea, eikä Kristiina yksinkertaisesti mahtunut oman aikansa perinteiseen naisrooliin.

Pihla Pekonen

Artikkeli on lyhennelmä historian pro gradu -tutkielmasta ”Kuningatar, jonka Jumala siunasi miehen sielulla : Ruotsin kuningatar Kristiinan, aikalaisten ja jälkimaailman tulkinnat Kristiinan tavoista tuottaa sukupuoltaan 1600-luvun yhteiskunnassa”. Tutkielma on luettavissa sähköisenä Helsingin yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa täällä.

Kirjoittaja on filosofian maisteri historiasta, joka on erikoistunut opinnoissaan ja töissään aatelin historian lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaan.

Lukemistoa:

Dekker, Rudolf M., and Lotte C. van de Pol The Tradition of Female Transvestism in Early Modern Europe Basingstoke: Macmillan, 1989.

Englund, Peter, and Rauno Ekholm Kuningatar Kristiina: elämäkerta Helsinki: WSOY, 2007.

Fisher, Will Materializing Gender in Early Modern English Literature and Culture Cambridge: Cambridge University Press, 2006.

Gilbert, Ruth Early Modern Hermaphrodites: Sex and Other Stories Basingstoke; New York: Palgrave, 2002.

Griffey, Erin Sartorial Politics in Early Modern Europe: Fashioning Women Amsterdam: Amsterdam University Press, 2019.

Lappalainen, Mirkka Maailman painavin raha: kirjoituksia 1600-luvun Pohjolasta Helsinki: WSOY, 2006.

Laqueur, Thomas Walter Making Sex : Body and Gender from the Greeks to Freud Cambridge, MA: Harvard University Press, 1990.

Nilsson, Ruth Kvinnosyn i Sverige : från drottning Kristina till Anna Maria Lenngren Lund: Gleerup, 1973.

Pekonen, Pihla Kuningatar, jonka Jumala siunasi miehen sielulla : Ruotsin kuningatar Kristiinan, aikalaisten ja jälkimaailman tulkinnat

Kristiinan tavoista tuottaa sukupuoltaan 1600-luvun yhteiskunnassa Helsingin yliopisto, 2023.

Rodén, Marie-Louise Drottning Christina: en biografi Stockholm: Prisma, 2008.

Weibull, Curt Hugo Johannes Drottning Christina och Sverige 1646-1651: en fransk diplomat berättar Stockholm: Norstedt, 1970.

Wiesner, Merry E Women and Gender in Early Modern Europe 4th edition. Cambridge, Cambridge University Press, 2019.

Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia on verkkolehti, jota Sateenkaarihistorian ystävät ry julkaisee osoitteessa sateenkaarihistoria.fi/verkkolehti.

Lisätietoa verkkolehdestä

Ohjeet kirjoittajille

ISSN 2737-3908