Keskusteluseura Psyke ry:n ensimmäiset vuodet

Kuva: Leikkeitä 96-lehdestä ja Helsingin Sanomista vuosilta 1969-1971

Joulukuussa 1968 Helsingissä perustettiin Suomen ensimmäinen virallinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdistys, Keskusteluseura Psyke ry. Psyke ei nimestään huolimatta ollut pelkkä keskustelukerho, vaan kriminalisoidulle vähemmistölle oikeuksia vaatinut yhdistys, joka toimi vähemmistön sisäisenä keskustelufoorumina ja pyrki toiminnallaan muuttamaan yhteiskuntaa. Psyken perustaminen oli lähtölaukaus suomalaiselle hlbt-liikkeelle, mutta sateenkaarihistoriankirjoituksessa yhdistys ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota. Tätä puutetta pyrin korjaamaan maisterintutkielmassani, jossa tutkin Psyken toimintaa ja sen piirissä käytyjä keskusteluita yhdistyksen alkutaipaleella vuosina 1968–1971.

Psyken perustaminen

Psyken tarina alkoi jo vuonna 1967, jolloin radiotoimittaja Jorma Elovaara perusti muutaman ystävänsä kanssa ”homoseksualismia” kannattavan yhdistyksen nimeltä Toisen säteen ryhmä. Perustajat olivat Helsingissä asuvia homomiehiä, ja yhdistyksen oli tarkoitus edistää homoseksuaalisten tekojen poistamista rikoslaista. Tällainen yhdistys sopi hyvin 1960-luvun lopun ilmapiiriin, jossa nuoret olivat ryhtyneet haastamaan vanhempiensa arvomaailmaa ja rikkomaan tabuja. Niin sanotun seksuaalivallankumouksen myötä myös homoseksuaalien asema oli noussut julkiseen keskusteluun. Sotien jälkeen syntyneen sukupolven aktivistit uskoivat, että yhteiskuntaa on mahdollista muuttaa, ja ajan henkeen kuului, että asioiden muuttaminen alkaa yhdistyksen perustamisella. Näin ajatteli myös Elovaara ystävineen, mutta heidän pettymyksekseen Toisen säteen ryhmän rekisteröinti ei onnistunut, koska yhdistysrekisterissä katsottiin sen edistävän rikollista elämäntapaa. Tästä huolimatta ryhmä julkaisi vuoden 1968 aikana kaksi numeroa Suomen ensimmäistä homolehteä nimeltä Ihminen ja yhteiskunta – Homo et Societas. Haaveita omasta virallisesta yhdistyksestä ei kuitenkaan kuopattu, ja loppuvuodesta 1968 yhdistysrekisteri sai rekisteröintihakemuksen Keskusteluseura Psykeltä. Sen säännöt antoivat vaikutelman harmittomasta keskustelukerhosta, jossa keskusteltaisiin ”psykologisista ihmissuhteista, ongelmallisista vaikeuksista ja poikkeavuuksista”. Uuden yhdistyksen nimi ja säännöt oli huolella muotoiltu sellaisiksi, etteivät viranomaisten epäilykset heräisi, ja tämä taktiikka toimi – Keskusteluseura Psykestä tuli rekisteröity yhdistys joulukuussa 1968.

Monipuolista toimintaa pienillä resursseilla

Psyke oli pieni, vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys, johon Suomen ainoana hlbt-järjestönä kohdistui monenlaisia toiveita ja odotuksia. Sen haluttiin edistävän lainsäädännön muuttamista ja vaikuttavan yleiseen mielipiteeseen, mutta myös tarjoavan jäsenilleen informaatiota, mielenterveydellistä apua ja seksuaalivalistusta sekä sosiaalista toimintaa ja viihdettä. Etenkin ensimmäisten muutaman vuoden aikana Psyke tekikin tätä kaikkea – siitä huolimatta, että toimintaa pyöritti parhaimmillaankin vain muutaman kymmenen vapaaehtoisen joukko. Heti rekisteröitymisen jälkeen yhdistys aloitti 96-nimisen jäsenlehden julkaisemisen sekä mielenterveydellistä ensiapua ja vertaistukea tarjonneen puhelinpalvelun. 96-lehti tarjosi lukijoilleen monipuolista sisältöä erilaisista asia-artikkeleista ja mielipidekirjoituksista seksivinkkeihin ja eroottisiin novelleihin, sekä Suomen ainoan kontakti-ilmoituspalstan jonka välityksellä oli mahdollista hakea samaa sukupuolta olevaa seuraa. Psyke teki myös lainsäädännön muuttamiseen tähtäävää lobbaustyötä ja pyrki vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen antamalla haastatteluja mediaan. Keväällä 1970 käyttöön saatu kerhohuone Kalevankadulla Helsingissä mahdollisti sosiaalisen toiminnan ja siitä tuli nopeasti psykeläisten yhteinen olohuone. Pian aloitettiin myös yksityistilaisuuksien järjestäminen ravintoloissa.

Pieni yhdistys teki uskomattoman paljon, mutta hyvin pian kävi selväksi, että kaikkeen se ei pysty. Ei ole yllättävää, että yhdistyksen sisälle syntyi nopeasti erimielisyyksiä siitä, millaiseen toimintaan heidän tulisi keskittyä. Tulisiko Psyken keskittyä sosiaaliseen yhdessäoloon vai yhteiskunnan muuttamiseen? Kysymys jakoi mielipiteitä voimakkaasti, toisten ollessa enemmän yhteiskunnallisesti suuntautuneita, toisten halutessa keskittyä sosiaaliseen toimintaan. Klubiksi kutsutun kerhohuoneen avaamisen myötä toiminnan painopiste alkoi siirtyä sosiaaliseen yhdessäoloon. Kun puoli vuotta myöhemmin yhdistyksen keskeinen poliittinen tavoite toteutui ja homoseksuaaliset teot poistettiin rikoslaista 1.1.1971, tuli painopisteen muutos entistä selkeämmäksi. Tämä aiheutti tyytymättömyyttä yhteiskunnallisesti suuntautuneissa toimijoissa, jotka tunsivat kasvavissa määrin, ettei Psyke enää vastaa heidän tarpeitaan. He alkoivat suunnitella uuden, poliittiseen vaikuttamiseen keskittyvän yhdistyksen perustamista, ja vuonna 1974 osa heistä perusti Seta ry:n. Psyke ja Seta toimivat rinnakkain yli vuosikymmenen, kunnes 1980-luvun lopulla Psyken toiminta hiipui.

Pinkki jäänsärkijä

Yksi haastateltavistani, Psyken perustamisessa mukana ollut Ilkka Pellikka kutsui Psykeä osuvasti ”pinkiksi jäänsärkijäksi”. Ilmaisu viittaa Psyken rooliin jään rikkojana: se oli ensimmäinen järjestö joka teki jotain, raivaten näin tietä nykyiselle sateenkaariliikkeelle. Vertauskuva kuvaa erityisen hyvin Psyken ensimmäisiä vuosia, jolloin laitettiin alulle monenlaisia toimintamuotoja ja lukuisia yhteisön sisäisiä keskusteluita, joilla oli merkittävä vaikutus siihen, millainen liike Suomeen muodostui. Psykellä ei aluksi ollut hiottua strategiaa ja yhdessä sovittua periaateohjelmaa; ensin vain ryhdyttiin toimeen ja tehtiin jotain. Tärkeintä oli, että toimijoina olivat vähemmistöön kuuluvat itse, omista tarpeistaan ja lähtökohdistaan käsin. Huolellisempaan strategioiden pohdintaan lähdettiin vasta myöhemmin 1970-luvulla erityisesti Setan piirissä, mutta tämä ei olisi ollut mahdollista, jos jäätä ei olisi ensin särjetty.

Psyke loi monin tavoin pohjaa laajemmalle hlbt-liikkeelle. Sen järjestämä sosiaalinen toiminta illanviettoineen ja jäsenlehtineen loi yhteisön, joka mahdollisti laajemman järjestäytymisen. Psyke loi mallin, jonka keskeisiä toimintamuotoja olivat jäsenlehti kontakti-ilmoituspalstoineen, mielenterveydellinen neuvontapalvelu ja vapaamuotoinen yhdessäolo kerhohuoneella – nämä eivät poikkea oleellisesti nykyisenkään sateenkaariliikkeen keskeisistä tehtävistä. Psyke aloitti monia keskusteluja liikkeen päämääristä, ja moni 96-lehdessä hahmoteltu tavoite päätyikin myöhemmin muun muassa Setan periaateohjelmaan. Lisäksi Psyke loi uudenlaista, positiivista tapaa puhua seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä. Tämä vaikutti oleellisesti paitsi vähemmistöön kuuluvien omakuvaan, myös ryhmäidentiteetin syntymiseen. Tähän asti vähemmistöt oli julkisessa puheessa määritelty rikollisiksi ja sairaiksi, mutta 96-lehti levitti viestiä, jonka mukaan seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus on luonnollista ja hyvää, ja ainoa muutosta vaativa asia on yhteiskunnan asennoituminen.

Moninainen Psyke

Psyke toimi meiltä meille -periaatteella, eli sen toimijat kuuluivat itse seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin ja toiminta suunnattiin ensisijaisesti heille. Toiminta synnytti yhteisön, joka ei kuitenkaan perustunut yhtenäiseen identiteettiin, vaan Psyke oli alusta asti homomiesten, biseksuaalien, lesbojen ja transvestiittien yhteinen yhdistys. Vaikka valtaosa toimijoista kuului ensin mainittuihin, vallitsi yhdistyksessä kuitenkin vahva pyrkimys yhteistoimintaan. Perustajajäseniin kuului homomiesten lisäksi heteroseksuaali transvestiitti ja yhdistyksen ensimmäisessä hallituksessa oli mukana yksi nainen. Lars Svartström perusti Psyken alaisuuteen transvestiittikerho Jasmin Clubin ja 96-lehdessä oli transvestiiteille oma palsta. Kuitenkaan muut transihmiset kuin miespuoliset transvestiitit eivät nousseet toiminnassa esiin sen ensimmäisinä vuosina. Psykessä näkyi myös homomiesten yhteisön sisäinen moninaisuus, sillä mukana oli niin sanottuja ”siskoja” – ajan kielenkäytössä tällä sanalla viitattiin feminiinisesti käyttäytyviin homomiehiin, jotka muodostivat eräänlaisen oman alakulttuurinsa. Siskoihin ja transvestiitteihin suhtauduttiin sekä valtakulttuurissa että homomiesten yhteisöissä usein negatiivisesti, mutta Psykessä suhtautuminen oli hyväksyvämpää ja molemmat ryhmät olivat kiinteä osa yhteisöä.

Psyke ei siis ollut vain homomiesten yhdistys. Pyrkimys moninaisuuteen oli yhdistyksen keskeinen toimintaperiaate, vaikka periaate ei heti toteutunutkaan halutussa laajuudessaan. Esimerkiksi lesbojen vähäisyys oli jatkuva puheenaihe 96-lehdessä; tilanne oli hankala, sillä naiset kokivat ettei Psyke tarjoa heille mitään, mutta homomiehet eivät ymmärrettävästi kokeneet voivansa tuottaa sisältöä naisille. Psykessä ajateltiin, ettei muiden puolesta sovi puhua, vaan tarkoitus oli toimia ennemminkin alustana, jonka kautta eri ryhmät saisivat itse oman äänensä kuuluviin ja voisivat järjestää haluamansa laista toimintaa. On merkittävää, että ensimmäinen suomalainen sateenkaariyhdistys ei ollut vain homomiesten tai lesbojen yhdistys, sillä tämä loi mallin myös myöhemmälle toiminnalle.

Tavoitteiden hahmottelua

Homoseksuaalisuuden dekriminalisointi oli Psyken keskeinen tavoite, jonka taakse kaikkien oli helppo asettua. Kun vuoden 1971 alkaessa homoseksuaaliset teot eivät enää olleet rikos, jouduttiin Psykessä miettimään uudelleen, mikä yhdistyksen tarkoitus oli. Kysymykseksi nousi, oliko Psyken tekemä yhteiskunnallinen toiminta tullut lakimuutoksen myötä tarpeettomaksi, vai tulisiko sen määritellä muita tavoitteita ja jatkaa työtä yhteiskunnan muuttamiseksi.

96-lehden lukuisista lakimuutosta kommentoivista teksteistä käy ilmi kuinka iso osa toimijoista koki, ettei lakimuutos ollut riittävä muutos, vaikka olikin välttämätön askel oikeaan suuntaan. Laki ei esimerkiksi muuttanut sitä tosiasiaa, että vähemmistöihin kohdistui hyvin negatiivisia asenteita. Ongelman ratkaisemiseksi toivottiin yhteiskunnalta aktiivisia toimia. Lisäksi oli säädetty uusi ongelmallinen laki, niin sanottu kehotuskieltopykälä, joka esti avoimen puhumisen homoseksuaalisuudesta, ja suojaikärajat asetettiin heterosuhteita korkeammiksi. Yhteiskunta asetti vähemmistöt edelleen epätasa-arvoiseen asemaan muillakin tavoin, ja psykeläiset halusivatkin muutoksia mm. perhe- ja asuntopolitiikkaan siten, että hlbt-ihmisillä olisi paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseään. Homoparit haluttiin juridisesti samaan asemaan kuin heteroparit, ja mm. adoptio-oikeus mainittiin 96-lehdessä muutamaan otteeseen. Kuitenkaan avioliitto-oikeutta ei lehdessä peräänkuulutettu, vaan siihen suhtauduttiin äärimmäisen kriittisesti. Avioliitto nähtiin vanhanaikaisena instituutiona, josta tulisi luopua kokonaan, sen sijaan että se sallittaisiin samansukupuolisille pareille.

Psykeläisillä oli siis monenlaisia ajatuksia siitä, millaisia yhteiskunnallisia muutoksia tarvittiin lakimuutoksen lisäksi. 96-lehti oli areena, jossa oli mahdollista heittää ilmoille erilaisia tavoitteita ja tulevaisuudenkuvia ja katsoa, mitkä niistä saavat vastakaikua yhteisön sisältä. Yksi suurista kysymyksistä oli, onko tavoitteena vähemmistöjen täydellinen integroituminen yhteiskuntaan, vai olisiko ihanneyhteiskunnassa tilaa myös vähemmistöjen omille alakulttuureille. Osaa psykeläisistä kuitenkin huolestutti, että liian radikaalit vaatimukset voisivat kostautua. Tästä varovaisesta asenteesta kertoo 96-lehden päätoimittajan kommentti lakimuutoksen jälkeen: ”[Yhteiskunta] ei vastusta pyrkimyksiämme, jos osaamme ja maltamme toimia järkevästi. Silloin meidän on vältettävä kaikkea provosointia”. Tällainen varovaisuus on ymmärrettävää: homoseksuaalisuus oli vihdoin dekriminalisoitu ja Psyken kerhohuone mahdollisti huolettoman yhdessäolon muiden samanmielisten kanssa – tämän enempää ei moni vielä joitakin vuosia aiemmin olisi uskaltanut toivoa. Saavutettujen etujen säilyminen ei ollut itsestäänselvyys, eikä taistelun jatkaminen ymmärrettävästi houkutellut kaikkia. Varovainen asenne ei kuitenkaan miellyttänyt kaikkia ja oli osatekijä siinä, että osa Psyken toimijoista päätti perustaa poliittiselle vaikuttamiselle uuden yhdistyksen, joka ei pelkäisi esittää radikaaleja tavoitteita.

Psyken merkitys

Psyke on jälkikäteen ollut epäpoliittisen yhdistyksen maineessa ja osittain siksi se on jäänyt historiantutkimuksessa vähäiselle huomiolle. Huomio on kiinnittynyt enemmän Setaan, jonka perustaminen nähdään sateenkaariliikkeen varsinaisen poliittisen vaiheen alkuna. Psyken alkuvaiheen tarkempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että käsitys on vaillinainen. On totta, että vuodesta 1971 alkaen aktiivinen poliittinen vaikuttaminen jäi taka-alalle, mutta tätä on tarpeettomasti käytetty Psyken merkityksen väheksymiseen. Ensinnäkin, psykeläisillä oli paljon ajatuksia siitä, millaisia muutoksia he halusivat nähdä yhteiskunnassa, ja he myös pyrkivät aktiivisesti toteuttamaan niitä. Lisäksi on huomioitava, että poliittisiin elimiin vaikuttaminen ja julkinen toiminta eivät ole ainoita toiminnan muotoja, jotka voivat johtaa poliittiseen muutokseen. Kun Psyken toiminnan merkityksiä tarkastellaan laajemmasta perspektiivistä, huomataan, että yhdistyksellä oli valtava merkitys hlbt-ihmisten elinolojen ja yhteiskunnallisen aseman kehittymiselle.

Psyken järjestämä sosiaalinen toiminta raivasi hlbt-ihmisille elintilaa yhteiskunnassa, jossa oli tarjolla hyvin vähän mahdollisuuksia normeista poikkeavaan elämään. Psyken kerhohuone, lehti ja neuvontapuhelin olivat ikkuna todellisuuteen, jossa oli mahdollista löytää rakkautta ja toteuttaa itseään ilman salailua ja häpeää. Tämä sai laajan joukon ihmisiä pohtimaan, millaisen tulevaisuuden he haluavat, ja Psyke mahdollisti näistä tulevaisuudenkuvista keskustelemisen. 96-lehteä luettiin ympäri Suomen ja se antoi suurelle joukolle ihmisiä sanoja oman kokemuksen käsittelemiseen ja positiivisen identiteetin rakentamiseen, sekä rohkeutta elää omannäköistä elämää ja vaatia itselleen oikeuksia. Lisäksi neuvontapuhelin tarjosi korvaamatonta tukea, jolla oli merkittävä vaikutus monen mielenterveydelle ja toimintakyvylle.

Psyke toi yhteen moninaisen joukon ihmisiä, jotka halusivat muuttaa yhteiskuntaa, ja tämä joukko kasvoi vuosi vuodelta. Yhdistyksen aktiivit saivat merkityksellisyyden kokemuksia ja toimijuutta – he eivät enää olleet sivustaseuraajia, vaan pystyivät aktiivisesti vaikuttamaan ympäröivään todellisuuteen. He loivat merkityksellisiä ihmissuhteita ja pääsivät olemaan osa yhteisöä. Lisäksi he saivat monipuolista kokemusta yhdistystoiminnasta, josta oli hyötyä myös silloin, kun osa heistä lähti perustamaan uutta yhdistystä. Psyke myös laajeni useisiin kaupunkeihin Helsingin ulkopuolelle; osa näistä paikallisjaostoista toimii puoli vuosisataa myöhemmin edelleen vireästi, vaikkakin nykyisin Setan jäsenjärjestöinä.

Artikkeli perustuu poliittisen historian maisterintutkielmaan ”Pinkki jäänsärkijä – Psyke ry ja suomalaisen sateenkaariliikkeen synty”. Tutkielma on luettavissa sähköisenä Helsingin yliopiston avoimessa julkaisuarkistossa täällä: http://hdl.handle.net/10138/567599.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri poliittisesta historiasta, museotyöntekijä sekä Sateenkaarihistorian ystävien hallituksen jäsen.

Lukemistoa

Juvonen, Tuula (2019) ”Homoseksuaalien asema Suomessa vuonna 1968”, teoksessa Leskelä-Kärki, Maarit, Marika Ahonen, ja Niko Heikkilä (toim.) Kärki Toivon ja raivon vuosi 1968. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Helsinki, 87–95.

Mustola, Kati (2007) ”Suomalaisten lesbo- ja homoliikkeiden historiaa”, teoksessa Mustola, Kati ja Pakkanen, Johanna (toim.) Sateenkaari-Suomi: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa. Like, Helsinki, 18–37.

Mustola, Kati (2007) ”Finland 1889–1999: A Turbulent Past”, teoksessa Rydström, Jens ja Mustola, Kati (toim.) Criminally Queer: Homosexuality and Criminal Law in Scandinavia 1842-1999. Aksant Academic, Amsterdam, 215–250.

Pirttijärvi, Anssi (2011) Asiallisen tiedon antaja: Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry. 1974–1981. Pro gradu -tutkielma, Politiikan tutkimuksen laitos, Turun yliopisto. http://www.finnqueer.net/pdf/Asiallisen_tiedon_antaja.pdf

Sievers, Kai, Olli Stålström ja Martti Grönfors, toim. (1984). Rakkauden monet kasvot: homoseksuaalisesta rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vapautumisesta. Espoo: Weilin + Göös. https://finna.fi/Record/fikka.3311404.