Setan historia, osa 1: Yhdistyksen alkutaival

Setalaisia suunnittelemassa toimintaa 1981. Kuva: Eva Isaksson / Työväen Arkisto

Keväällä 2024 tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Seta ry perustettiin. Juhlavuoden kunniaksi Sateenkaarihistorian ystävät ry:n verkkolehdessä julkaistaan artikkelisarja Setan historiasta. Artikkelisarjan ensimmäinen osa käsittelee Setan perustamista ja alkuvaiheita.

Setan synty

Setan perustamiskokous pidettiin 29.5.1974 yksityisasunnossa Helsingin Bulevardilla. Läsnä oli noin 15 nuorta miestä, jotka halusivat radikaaleja muutoksia yhteiskuntaan. Idea yhdistyksestä ei kuitenkaan ollut uusi, vaan se oli syntynyt jo muutamaa vuotta aiemmin, vuonna 1968 perustetun Keskusteluseura Psyke ry:n aktivistien keskuudessa. Voit lukea Psyken alkuvaiheista täältä.

Loppuvuodesta 1971 Psyken toimittaman 96-lehden lukijat ja tekijät yllättyivät, kun lehden väliin oli ilmestynyt salaperäinen moniste, josta suurin osa lehden toimituskunnasta ei ollut tietoinen ennen lehden ilmestymistä. Monisteessa kutsuttiin ihmisiä mukaan perustamaan Seksuaaliseen tasa-arvoisuuteen -nimistä yhdistystä. Kävi ilmi, että monisteen oli tehnyt, ja salaa painoon toimittanut, Psyken perustajajäsen Veli-Pekka Hämäläinen yhdessä 96-lehden toimitussihteerin kanssa, sillä he olivat jo pidemmän aikaa olleet tyytymättömiä Psyken ottamaan suuntaan. Moniste ei vielä johtanut yhdistyksen perustamiseen, mutta oli alkusoittoa Seksuaalinen tasavertaisuus ry:lle eli Setalle.

Seuraavien vuosien aikana Psyken kerhoiltojen, juhlien ja illanviettojen tupakansavuisissa nurkkapöydissä kokoontui tuon tuostakin joukko, joka juhlimisen lomassa suunnitteli uuden, radikaaleja yhteiskunnallisia muutoksia vaativan seksuaalipoliittisen yhdistyksen perustamista. Joukossa oli Psyken jäseniä ja aktiiveja, joita yhdisti tyytymättömyys Psyken toimintaan, sekä henkilöitä, jotka yksinkertaisesti sattuivat olemaan paikalla ja kiinnostuivat ajatuksesta.

Juuri pettymys Psykeen väritti Setan perustamisvaihetta ja ensimmäisiä vuosia. Psyke oli eräänlainen peili, johon uutta yhdistystä verrattiin – Setan oli määrä olla sitä, mitä Psyke ei onnistunut olemaan. Psyke oli perustettu aikana, jolloin homoseksuaaliset teot vielä määriteltiin rikokseksi, ja juuri homoseksuaalisuuden dekriminalisointi oli ollut Psyken keskeinen tavoite. Kun tavoite vuoden 1971 alkaessa toteutui, tuli yhdistyksestä hajanaisempi ja toimijoiden käsitykset yhdistyksen tarkoituksesta erkanivat kauemmas toisistaan. Moni näki dekriminalisoinnin ensimmäisenä askeleena, joka vasta mahdollisti täydelliseen tasavertaisuuteen tähtäävän työn aloittamisen, mutta kaikki eivät olleet kiinnostuneita nousemaan barrikaadeille vaatimaan lisää muutoksia. 1970-luvun edetessä alkoi näyttää siltä, ettei tämä ristiriita ollut ratkaistavissa yhdistyksen sisällä: poliittisempaa järjestöä halunneet alkoivat mieltää itsensä Psyken sisäiseksi oppositioksi, ja tulivat lopulta siihen tulokseen, että uuden yhdistyksen perustaminen oli välttämätöntä.

Tavoitteiden asettelua

Uuden yhdistyksen oli määrä keskittyä julkiseen toimintaan ja poliittiseen vaikuttamiseen. Tavoitteena oli saada aikaan järjestelmätason muutoksia, siis pureutua ongelmien syihin, ei vahinkojen paikkailuun. Asialistalla oli monia lainsäädännöllisiä muutoksia: syrjintäsuoja oli ulotettava seksuaalivähemmistöihin, seksuaalirikoslaista oli poistettava siihen vuonna 1971 lisätty kehotuskielto joka kielsi ”kehottamisen samaa sukupuolta olevien väliseen haureuteen”, homoseksuaalisten suhteiden suojaikärajat oli asetettava samaksi kuin heterosuhteiden, samansukupuoliset suhteet oli saatettava tasavertaisiksi heteroliittojen kanssa, eheytyshoidot oli kiellettävä lailla. Pelkät juridiset muutokset eivät kuitenkaan riittäneet, sillä lainsäädäntö ei taikaiskusta muuta vallitsevia asenteita. Tarvittiin koko yhteiskunnan läpäisevä asennevallankumous, ja sen aikaansaamiseksi tarvittiin tietoa ja tiedottamista. Kehityksen tiellä olevia esteitä oli poistettava: kirkon vihamielisiin asenteisiin oli puututtava ja koulujen opintosuunnitelmia ja seksuaalivalistusta kehitettävä.

Setaan kohdistui kuitenkin monia muitakin odotuksia. Vaikka yhdistys korosti poliittisen muutoksen ensisijaisuutta, oli myös yhteisön välittömiin tarpeisiin vastattava. Kriminalisoinnin varjon alla eläminen ja syrjintä toivat mukanaan monenlaisia psyykkisiä ongelmia, joihin yhteiskunta ei tarjonnut apua – tai pahimmillaan tarjottu niin sanottu apu oli suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävää eheytyshoitoa. Aktivistit järjestivät itse keskuudessaan vertaistukea toisilleen. Psyke oli järjestänyt puhelinneuvontaa vuodesta 1969 alkaen, ja myös Seta kokosi joukon vapaaehtoisia ylläpitämään auttavaa puhelinta. Seta teki myös yhteistyötä Seksuaalipoliittisen yhdistyksen (nykyään Sexpo-säätiö) seksuaalineuvonta-aseman sekä kirkon palvelevan puhelimen kanssa, jotta nämä voisivat paremmin auttaa vähemmistöjä.

Myös yhdessäololle ja sosiaalisille kontakteille oli huutava tarve. Vaikka setalaiset kritisoivat Psykeä juuri keskittymisestä yhdessäoloon ja niin sanotun erilliskulttuurin ylläpitämisestä, ei tätä perustavanlaatuista tarvetta käynyt kieltäminen. Ihmiset, joista moni oli koko ikänsä tuntenut itsensä ulkopuoliseksi, kaipasivat yhteisöä, ystäviä ja kumppaneita. Monille Setan toimintaan osallistuminen oli ensimmäinen kontakti muihin sateenkaari-ihmisiin, ja he tarvitsivat muutakin kuin pitkiä vakavamielisiä kokouksia. Tarvittiin paikkoja, jossa saattoi ottaa rennosti, unohtaa murheet ja pitää hauskaa yhdessä muiden kanssa – tarvittiin siis juhlia. Psyken kerhoillat ja tanssit eivät yksin riittäneet täyttämään tätä tarvetta, eikä Suomessa vielä 1980-luvulle tultaessa ollut kaupallisia homobaareja tai -yökerhoja. Osa vietti aikaa ravintoloissa, jotka olivat muodostuneet epävirallisiksi sateenkaariväen tapaamispaikoiksi, mutta näissä pääosin heteroille suunnatuissa paikoissa – kuten ravintola Vanhan Kellarissa Helsingissä – ei kuitenkaan voinut täysin avoimesti olla oma itsensä. Tähän tarpeeseen vastatakseen, sekä kerätäkseen varoja muuhun toimintaan, Seta alkoi jo vuonna 1975 järjestää tanssi-iltoja ja diskoja jäsenkunnalleen. Diskotoiminta kasvoi vuosi vuodelta: ylioppilaskunnan tiloissa järjestettyjen yksityisten diskojen jälkeen vuonna 1980 aloitettiin Studio 302 -niminen säännöllinen disko Vanhalla Polilla. Vuonna 1984 Seta oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä varsinaista homoyökerhoa, Gay Gambrinia, ja vuonna 1992 Don’t Tell Mamaa, joka tunnetaan nykyisin nimellä DTM.

Setan toimintakenttä oli siis valtavan laaja: asialistalla oli paitsi poliittisten muutosten aikaansaaminen ja suuren yleisön asenteisiin vaikuttaminen, myös mielenterveyspalveluiden ja vertaistuen tarjoaminen sekä bileiden järjestäminen. On selvää, että kaiken tämän järjestäminen vaatisi suurta organisaatiota ja rahoitusta, mutta Setalla ei pitkään aikaan ollut kumpaakaan. Toimintaa tehtiin pitkälti vapaaehtoisvoimin ja rahoitettiin diskojen pääsylipputuloilla, Seta-lehden myyntituotoilla ja aktivistien omilla rahoilla. Motivaatiosta ja energiasta ei kuitenkaan ollut puutetta, ja Seta järjesti vuosittain uskomattoman paljon erilaista toimintaa.

Strategian hiomista

Setan toimintaan liittyi alusta alkaen vahva pyrkimys suunnitelmallisuuteen ja strategisuuteen: yhdistykselle haluttiin selkeät tavoitteet, periaatteet ja toimintasuunnitelma. Psyken ensimmäiset vuodet olivat olleet eräänlainen kokeiluvaihe, jolloin moni asia tehtiin ensimmäistä kertaa ja pyrittiin vastaamaan yhteisön välittömiin tarpeisiin, mutta ei vielä istuttu alas hiomaan toimintasuunnitelmaa. Psyke oli särkenyt jään ja antanut toimijoille kokemusta ja taitoja, jotka otettiin nyt käyttöön kun Setaa perustettiin. Monelle Setan aktivistille oli kertynyt kokemusta myös muista yhdistyksistä, joita 1970-luvulla syntyi runsaasti. Tämän kokemuksen ja ulkomaisilta hlbt-yhdistyksiltä otetun mallin ansiosta setalaisilla oli selkeät käsitykset siitä, mitä uuden yhdistyksen menestyksellinen perustaminen vaatii. Oli muun muassa määriteltävä yhdistyksen järjestöluonne ja organisaatio, kirjoitettava periaateohjelma sekä määriteltävä toiminnan kohteet ja tavoitteet. Ohjelman suunnitteluun ryhdyttiin heti. Pyrkimyksenä oli luoda mahdollisimman kattava ja yksityiskohtainen strategia lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteineen. Setan lopullisena tavoitteena oli niin sanotusti kaivaa oma hautansa, eli tehdä itsensä tarpeettomaksi – mitä nopeammin tähän päästäisiin, sitä parempi.

Setan periaateohjelmaa työstettiin muutaman vuoden ajan useissa eri kokouksissa, jotka olivat usein pitkiä ja raskaita. Jokainen kohta haluttiin käsitellä tarkasti. Lopullisesta ohjelmasta, jossa määriteltiin muun muassa yhdistyksen tavoitteet ja toiminnan kohteet, tuli mittava ja perusteellinen. Toiminnan kohteiksi määriteltiin muun muassa lainsäätäjät ja poliitikot, tiedotusvälineet, puolueet, koulut, mielenterveyspalvelut, tutkijat, kirkko ja puolustusvoimat. Näille tahoille osoitettujen vaatimusten lista oli pitkä ja perinpohjainen.

Setan toiminnan keskiössä oli tieto – sen tuottaminen ja levittäminen mahdollisimman laajasti. Vanhat käsitykset homoseksuaalisuudesta rikollisena, sairautena ja syntinä elivät edelleen ihmisten mielissä, ja Seta ravisteli näitä käsityksiä levittämällä asiallista, tutkimukseen perustuvaa tietoa. Aina kun uusi Seta-lehti ilmestyi, se lähetettiin ilmaiseksi sadoille päättäjille ja asiantuntijoille, lehdistölle, tutkijoille ja kirjastoille. Oli vakuutettava yhteiskunta siitä, että moninaisuus on luonnollinen ja hyvä asia, ei pahe tai häiriö. Tiedon piti tavoittaa yhteiskunnan kaikki kerrokset, niin sanotuista tavallisista ihmisistä yhteiskunnan rakenteita ylläpitäviin instituutioihin.

Tietoa tarvitsivat myös sateenkaari-ihmiset itse. Moni oli sisäistänyt syrjiviä asenteita ja Seta halusi välittää heille tiedon siitä, ettei heidän olemassaolonsa ja seksuaalisuutensa ollut ongelma, vaan heihin kohdistuva syrjintä oli. Vähemmistöjen haluttiin niin sanotusti ”tiedostavan oma tilanteensa”, jotta he ryhtyisivät vaatimaan muutosta ympäristöltään, sen sijaan että yrittäisivät muuttaa tai piilottaa itseään. Myös tilanteensa tiedostavilla oli puute asiallisesta ja ajantasaisesta tiedosta, ja Setan toimintaan sisältyi pyrkimys kouluttaa omaa yhteisöä. Seta-lehdessä julkaistiin erilaisia tietopaketteja, toimistolla ylläpidettiin kirjastoa ja järjestettiin opintopiirejä, joiden aiheet liittyivät esimerkiksi homojen yhteiskunnalliseen asemaan ja vapautusliikkeen historiaan.

Setan strategian kulmakiviä olivat julkisuus ja avoimuus. Muutoksen uskottiin tapahtuvan julkisen keskustelun kautta, ja Seta pyrki mahdollisuuksien mukaan tuomaan asiaansa esiin tiedotusvälineissä. Seta ei vain odotellut, että toimittajat soittaisivat heille, vaan järjestivät aktiivisesti lehdistötilaisuuksia, kirjoittivat tiedotteita ja ottivat yhteyttä toimittajiin. Toiminta lähti vauhdikkaasti käyntiin, kun Seta vain pari kuukautta perustamisensa jälkeen järjesti Suomen ensimmäisen seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vaatineen mielenosoituksen. Vanhan kirkon seurakunta oli irtisanonut nuorisotyöntekijänsä Seppo Kivistön tämän homoseksuaalisuuden takia, ja tämä antoi Setalle tilaisuuden astua näyttävästi julkisuuteen ja tuoda esiin myös kirkon vastuu syrjinnästä. Mielenosoitus toi haluttua huomiota ja Setan edustajia kutsuttiin useisiin haastatteluihin.

Avoimuus tarkoitti setalaisille sitä, että mediaesiintymiset ja muu julkinen toiminta tehtiin omilla nimillä ja kasvoilla, ei nimimerkkien suojista ja peitetyin kasvoin. Tämä oli Setan keskeinen periaate. Vaatimus avoimuuteen herätti toisinaan väärinkäsityksiä siitä, että jokaisen jäseneksi liittyvältä vaadittaisiin kaapista ulostuloa – kyse oli kuitenkin julkista toimintaa tekeviin kohdistuvasta odotuksesta. Vain muutamia vuosia aiemmin homoseksuaaliset suhteet olivat olleet rikos ja salailu siksi välttämätöntä – setalaisten avoimuus symboloi uutta aikaa, jossa ei enää ollut syytä piiloutumiseen.

Kenen Seta?

Setan perustajat olivat nuoria miehiä, suurin osa opiskelijoita. He olivat kasvaneet aikuisiksi 1960-luvun radikalismin ympäröimänä ja omaksuneet ajatuksen, että yhteiskuntaa on mahdollista muuttaa aktivismilla. Ero Psykeen oli osittain sukupolvien välistä eroa, sillä Psyken toimijat olivat keskimäärin vanhempia. Vaikka Seta oli miesten perustama, löysivät myös naiset pian mukaan yhdistykseen, ja jo muutaman vuoden päästä oltiin tilanteessa, jossa jopa puolet Setan aktiivisista toimijoista oli naisia. Naisten ja miesten yhteistoiminta ei aina sujunut vailla ristiriitoja, ja tarve erilliseen toimintaan ilmeni mm. naiserityisten ryhmien perustamisena 1980-luvulla.

1970-luvun lopulla myös transvestiitit löysivät Setan pariin ja alkoivat järjestää säännöllisiä tapaamisia Setan toimistolla. Joukossa oli myös transsukupuolisia, mutta transsukupuolisuus teemana ei kuitenkaan juuri noussut esiin Setan toiminnassa ennen 1990-lukua. Vuonna 1984 transsukupuoliset perustivat oman yhdistyksensä, Trasek ry:n, jonka kanssa Seta teki toisinaan yhteistyötä ja jonka toiminnasta tiedotettiin satunnaisesti Seta-lehdessä. Transihmiset olivat kuitenkin melko näkymätön ryhmä Setan sisällä 1990-luvun alkuun saakka ja Seta-lehden sisällöt keskittyivät pääosin seksuaalivähemmistöjen asioihin. Kuitenkin 1990-luvulle tultaessa transihmiset alkoivat aktivoitua Setassa ja aihe nousi enemmän esille. Esimerkiksi vuonna 1993 Trasek, transvestiittien etujärjestö Dreamwear Club ja Seta alkoivat yhteistyössä järjestää sukupuolivähemmistöille suunnattuja juhlia. Vuonna 1994 Setan alaisuuteen perustettiin transihmisille suunnattu erillisyksikkö Transtukipiste (nykyinen Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus), josta tuli kiinteä osa Setan toimintaa.

Huolimatta Setan sisäisistä ristiriidoista ja erillisten naisten ja transihmisten järjestöjen perustamisesta, täydellistä hajaantumista erillisiin ryhmiin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Seta on koko historiansa ajan ollut homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transihmisten yhteinen yhdistys. Tällainen yhteistoiminta on kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellista, sillä monissa muissa maissa syntyi täysin erilliset homo-, lesbo- ja transliikkeet.

Niklas Koskinen
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri poliittisesta historiasta, museotyöntekijä sekä Sateenkaarihistorian ystävien sihteeri