Etusivu / Verkkolehden kaikki tekstit / Vaikuttavaa kirjoittamista! Kirjallisen queer-vaikuttamisen matka mielipidepalstoilta instastooreihin

Vaikuttavaa kirjoittamista! Kirjallisen queer-vaikuttamisen matka mielipidepalstoilta instastooreihin

Mikrofilmikuva sanomalehtikirjoituksesta "Homoseksuaalisuuden ongelma"

Kirjoittaminen aktivismin muotona

Queer- ja transihmisten oikeuksia ajavasta sateenkaariaktivismista puhuttaessa huomio kiinnittyy usein helposti näkyvään ja kuuluvaan aktivismiin: mielenosoituksiin, marsseihin, sekä nykypäivänä kymmeniätuhansia allekirjoituksia kerääviin kansalaisaloitteisiin. Vähemmälle huomiolle jää yhteiskunnallisesti hiljaisempi ja näkyvyydeltään vaatimattomampi aktivismi, jolla kuitenkin on yhtä lailla paikkansa queer-vaikuttamisen historiassa ja nykyisyydessä. Tällaista aktivismia on esimerkiksi mielipidekirjoitusten kirjoittaminen sanomalehtiin, kriittisten vastineiden laatiminen julkisten tahojen antamiin lausuntoihin sekä yksityinen ja julkinen kirjeenvaihto sellaisten tahojen ja toimijoiden kanssa, joilla on valtaa vaikuttaa queer-ihmisten elämään ja hyvinvointiin. Nykypäivänä tärkeää on myös internetissä ja sosiaalisessa mediassa tapahtuva aktivismi, joka mahdollistaa nopean informaation levittämisen ja ajankohtaisiin asioihin tarttumisen vaikka omalta kotisohvalta. Sosiaalinen media onkin nykypäivänä merkittävä politiikan teon areena.

Tässä artikkelissa tarkastelemme kirjoittamiseen perustuvan aktivismin ajallista jatkumoa ja käännämme tutkivan katseen kohti kahta esimerkkitapausta: kirkollisen sateenkaariaktivismin historiaa sekä nykypäivän aktivismia sosiaalisessa mediassa. Osoitamme, että kirjoittaminen on säilynyt eräänä aktivismin keskeisenä muotona, joskin kirjoittamisen tavat, sen henkilökohtaisuus, poliittisuus ja tunteikkuus sekä yksityisen ja julkisen välinen rajanveto on saanut eri aikoina erilaisia muotoja.

Julkinen kirjoittaminen suomalaisen homo- ja lesboliikkeen kirkkokeskustelussa 1960-1980-luvuilla

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on ollut merkittävä ja monella tapaa jännitteinen rooli sateenkaariväestön yhdenvertaisesta kohtelusta käytävässä julkisessa keskustelussa paitsi nykypäivänä myös lähihistoriassa. Suomalaisen homo- ja lesboliikkeen aktivistit ovat haastaneet kirkon kriittistä kantaa homoseksuaalisuutta kohtaan aktiivisesti 1960-luvun lopulta alkaen. Monelle keskeinen aktivismin muoto oli aiheesta kirjoittaminen julkisesti.

Vuonna 1969 Veli Hyvärinen kirjoitti kristilliseen sanomalehteen Kotimaahan homoseksuaalisuutta puolustavan vastineen. Teksti oli reaktio Kotimaassa aiemmin julkaistuun homoseksuaalisuutta ja sen dekriminalisointia vastustavaan pääkirjoitukseen. Hyvärinen allekirjoitti tekstinsä omalla nimellään. Tämä oli harvinainen ja radikaalikin teko aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa vielä määritelty rikokseksi. Vastineellaan Hyvärinen osallistui homoseksuaaleja syrjivän kristillisen diskurssin purkamiseen. Myöhemmin hän ja Psyke ry julkaisivat 96-lehdessä avoimen kirjeen Suomen piispoille, jossa kritisoitiin piispojen vuonna 1966 julkaiseman seksuaalieettisen kannanoton Ajankohtaisen asian tuomitsevaa kuvaa homoseksuaalisuudesta. Piispat eivät koskaan vastanneet, mutta keskustelu jatkui.

Kirjoittaminen oli keskeinen aktivismin muoto myös kirkon kantoja haastaneelle Martti Kaipiaiselle. Seksuaalinen tasavertaisuus Seta ry:hyn sen perustamisvuonna 1974 liittynyt Kaipiainen kuvaa muistelmissaan omaa tietään aktivistiksi sekä omia vaikuttamiskeinojaan kirkkoa ja homoseksuaalisuutta käsittelevässä keskustelussa. Ilomantsissa, kaukana Helsingin aktivisti- ja järjestötoiminnan keskittymästä asuneelle Kaipiaiselle keskeisiä aktivismin muotoja olivat juuri mielipidekirjoitusten kirjoittaminen – minkä hän Hyvärisen tavoin teki omalla nimellään – sekä henkilökohtaisten kirjeiden kirjoittaminen piispoille ja papeille. Kirkon keskeisiä toimijoita henkilökohtaisesti tuntenut Kaipiainen hyödynsi kirjeissään paitsi näitä yhteyksiä, myös omia kokemuksiaan biseksuaalina.

Henkilökohtainen oli poliittista myös Ritva Kurjelle, joka kuvaa omaa aktivismiuraansa vuonna 2019 postuumisti julkaistussa päiväkirjassaan. Vuonna 1980 Kurki herätti uudelleen Setassa aiemmin toimineen homoseksuaalien kristillisen piirin, joka Kurjen johdolla sai nimekseen Malkus. Kurjen aikana Malkus paitsi järjesti jäsenilleen keskusteluiltoja myös otti vahvasti kantaa kirkolliseen keskusteluun mielipidekirjoitusten ja vastineiden muodossa. Piispojen julkaistessa uuden seksuaalieettisen kannanoton Kasvamaan yhdessä vuonna 1984 Kurki ja Malkus lähettivat siihen kriittisen vastineen, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa. Koska keskustelua käytiin sanomalehdissä ja niiden toimitusten ehdoilla, vastineiden julkaisu ei ollut itsestään selvää. Joskus jo julkaisu itsessään oli aktivistinen voitto:

9.11.1984 Helsingin Sanomista soitti toimittaja. Piirin kirjoitus tulee lähipäivinä Hesariin lyhennettynä, raamatunkohdat jätetään pois. On lämmintä maitoa ja hunajaa mielelle, kun joku ottaa meidät tosissaan ja vaivautuu soittamaan ja neuvottelemaan, mistä lyhennetään, ja sanoo vielä: – Totta kai se julkaistaan, tämähän on asiallinen kirjoitus. Hurraa! Työni loppuu ja piiri voidaan lopettaa: olemme ihmisiä! Siltä tuntui tuon soiton jälkeen.

(Kurki 2019, 179).

Kurjen päiväkirjakatkelmasta välittyy välähdys aktivismin affektiivisuudesta eli sen ihmisiä liikuttavista tunneintensiteeteistä. Kirjoitetussa muodossa tällaiset affektiivisuuden ilmaisut säilyvät myös tulevien sukupolvien ja tutkijoiden tarkasteltaviksi. Tekstilajilla on kuitenkin tässä yhteydessä väliä. Tunteikkaampia ilmauksia löytyy henkilökohtaisista teksteistä kuten kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä, kun taas sanomalehtien yleisönosastonkirjoituksista tunteiden ilmaisuja on myös editoitu pois. 

Tunteikkuus ei siis ole aina ollut samanlaista valuuttaa kuin nykyaikana sosiaalisen median alustoilla. Julkisesta keskustelusta on perinteisesti haluttu rajata pois vääränlaiseksi koettu tunteellisuus, mutta nämä rajanvedot tehdään yleensä valtaapitävien ehdoilla. Sosiaalisen median teknologiset toimintalogiikat ovat kuitenkin muuttaneet myös julkisen keskustelun käytäntöjä. 

Somealustoilla julkinen kirjoittaminen on intiimiä ja tunteet strategisia 

Yksityisen ja julkisen rajankäynti on jatkuvaa neuvottelua niin sosiaalisessa mediassa kuin yhteiskunnassa yleensä. Laurent Berlant on teoretisoinut julkisen tuottavan intiimiyden narratiivin, jonka yksilö omaksuu henkilökohtaiseksi erilaisten tunnekokemusten kautta. Vastavuoroisesti intiimiyden narratiivit tulevat yksilöiden kautta osaksi yhteiskuntaa ja muokkaavat sen normeja. Intiimin ja julkisen käsitykset syntyvät tässä jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Sosiaalinen media on muokannut yksityisen ja julkisen rajoja ja tuottanut myös uudenlaisia intimiteettejä eli tapoja, joilla ihmiset ovat liitoksissa toisiinsa ja ympäröivään maailmaan. 1990-luvulta lähtien queer-ihmiset ovat ottaneet internetin tarjoamat mahdollisuudet omikseen ja jakaneet tietoa, tukea ja arjen asioita toisilleen. Nykyajassa sosiaalinen media on merkittävä politiikan teon tapa. Erilaiset somealustat tarjoavat kansalaistoiminnalle ja aktivismille vaikuttamisen väyliä, mutta ne aktiivisesti myös muokkaavat politiikan teon ehtoja. 

Aiemmilla vuosikymmenillä omalla nimellä kirjoittaminen oli näkyvyyden vuoksi tärkeää ja korostuneen poliittista, mutta sosiaalisessa mediassa se ei enää ole samalla tavalla radikaalia. Toisaalta esimerkiksi Instagramissa paljon hyödynnetyt nimimerkit eivät myöskään ole tae anonymiteetistä, sillä usein tileihin liittyy tunnistettavien kuvien jakaminen. Sosiaalisessa mediassa eräänlainen ”autenttisuuden” vaade kannustaakin tuottamaan henkilökohtaista ja intiimiä materiaalia, jolla pyritään vetoamaan yleisöön.  Mitä enemmän reaktioita sisältö tuottaa, sitä todennäköisemmin alustojen algoritmit levittävät sitä yhä laajemmalle yleisölle. Tämä on myös sosiaalisen median yritysten intressi: mitä enemmän käyttäjät reagoivat alustalla ja mitä enemmän aikaa he siellä viettävät, sitä enemmän tuottoa yritys voi tehdä.

Queer-aktiivien arkeen somealustat tuottavat uudenlaisia affektiivisuuksia. Siinä missä aiemmilla vuosikymmenillä queer-ihmiset kirjoittivat vastineita lehtien mielipidepalstoille ja kävivät kirjeenvaihtoa, nykyään nettiuutisten kommenttiosioissa ja yksityisviestein käydään hektistä ja sitoutumista vaativaa keskustelua. Samanaikaisesti saatetaan hakea ja saada tukea yksityisviestein, somejakojen ja -kommenttien kautta muilta aktiiveilta. Varjopuolena somessa ovat asiaton käytös, trollaus ja häirintä. Someaktiivit ovat tottuneita ottamaan kantaa poliittisiin asioihin mutta myös itsensä suojelemiseen: tällaisia keinoja ovat esimerkiksi uhkaavien käyttäjien estäminen, profiilin yksityiseksi asettaminen ja sen harkitseminen, millaista tietoa itsestään antaa alustoille ja käydyissä keskusteluissa. Queer-aktiiveilla somekeskusteluihin saattaakin liittyä erityinen tarve pyrkiä säätelemään omia ja muiden osanottajien tunteita pysymällä rauhallisena ja asiallisena. Nettikeskustelujen sävy tai seuraukset voivat silti olla vaikeita ennakoida.

Kirjoittaminen on vaikuttavaa ja muuntuvaa aktivismia

Kirjoittamiseen perustuva queer-aktivismi on keskeinen vaikuttamisen keino, mutta sen tavat, areenat ja rajanvedot ovat saaneet vuosikymmenien aikana erilaisia muotoja. Kirkollinen sateenkaariaktivismi 1960–1980-luvuilla ja nykypäivän queer-vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa eivät ilmiöinä välttämättä muistuta paljoakaan toisiaan, mutta niitä yhdistävät yksityisen ja julkisen rajankäynti ja sen jatkuva uudelleen neuvottelu. Poliittisuus ja tunteikkuus ovat vaikuttaneet kirjoittamisen käytäntöihin eri tavoilla. Aiemmilla vuosikymmenillä elettiin vielä aikaa, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos, sairaus tai kehotuskiellon alainen. Nykyaikana lait ja sairauskäsitykset ovat muuttuneet, mutta edelleenkään yhteiskunta ei tarjoa täyttä yhdenvertaisuutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Näitä eriarvoisuuksia voidaan haastaa ja purkaa julkisesti kirjoittamalla.

Queer-ihmisiin on kuluneina vuosikymmeninä usein liitetty eräänlainen liiallisuuden diskurssi: liian näkyvillä, liian äänekästä, liian queer. Liiallisuuden tulkinta saattaa syntyä perinteisesti yksityisiksi ajateltujen asioiden, kuten ihmissuhteiden tai intiimien mieltymysten vuotaessa julkiseen tilaan ja tullessa poliittisen keskustelun aiheeksi. Henkilökohtainen on poliittista, mutta mikä on liian henkilökohtaista? Homo- ja lesboliikkeen varhaisissa vaiheissa henkilökohtaisuuden tuominen julkisuuteen oli vahva poliittinen teko.  Nykypäivänä queer-teemat ovat valtavirtaistuneet ja sosiaalisen median tavat hyötyä liiallisuudesta luovat vaikuttamisen kenttiä, joilla vahva tunnepitoisuus on tehokas tapa olla näkyvillä. Queer-aktivistinen kirjoittaminen elää ja kehittyy siis yhteiskunnan mukana ja sen muotoihin vaikuttavat monet yhteiskunnalliset säännönmukaisuudet. Kirjallisen queer-vaikuttamisen matka mielipidepalstoilta instastooreihin saa myös kysymään, millaisia muotoja se mahtaakaan saada tulevaisuudessa.

Kirjoittajat

Varpu Alasuutari on filosofian tohtori ja sukupuolentutkija, joka tutkii kirkkoon kohdistuvan sateenkaariaktivismin historiaa Affektiivinen aktivismi: Queer- ja transmaailmojen luomisen paikat -tutkimushankkeessa Tampereen yliopistossa.

Essi Iisakka on yhteiskuntatieteiden maisteri, joka tarkasteli sosiaalisessa mediassa tapahtuvan queer-vaikuttamisen intiimiyksiä pro gradu -tutkielmassaan “Intiimi ja julkinen queer: kokemuksia sosiaalisen median vaikuttamisesta”. Hän on työskennellyt tutkimusavustajana Affektiivinen aktivismi -hankkeessa.

Lukemistoa

Berlant, L. (1998). Intimacy: A Special Issue. Critical Inquiry, 24(2), 281–288. https://doi.org/10.1086/448875

Berlant, L. (2008). The Female Complaint: The Unfinished Business of Sentimentality in American Culture. Duke University Press. https://doi.org/10.1215/9780822389163

Dobson, A. S., Robards, B., & Carah, N. (Eds.). (2018). Digital intimate publics and social media. Springer.

Juvonen, Tuula; Alasuutari, Varpu; Kähkönen, Lotta ja Tainio, Luca (2022) Syrjäytettyjen tunteet aktivismissa. Politiikasta, 8.2.2022. https://politiikasta.fi/syrjaytettyjen-tunteet-aktivismissa/ 

Kaipiainen, Martti (1989/2003) Jotakin ehkä tietäisin… Mukana homojen vapaustaistelussa. Finnqueer.net. http://www.finnqueer.net/pdf/Jotakin_ehka_tietaisin.pdf 

Kurki, Ritva (2019) Totuus teki vapaaksi. Books on Demand. Toim. Raija Kurki
Ranneliike.net (2012) Vastine Kotimaa-lehdessä syksyllä 1969. Ranneliike.net, 12.10.2012. https://ranneliike.net/teemat/9035/vastine-kotimaa-lehdessa-syksylla-1969

Sateenkaarihistorian ystävien kirjoituksia on verkkolehti, jota Sateenkaarihistorian ystävät ry julkaisee osoitteessa sateenkaarihistoria.fi/verkkolehti.

Lisätietoa verkkolehdestä

Ohjeet kirjoittajille

ISSN 2737-3908