Kuva: Työväen Arkisto, 1977. Kansanedustaja Pirkko Työläjärveä (SDP) hänen ja Setan yhdessä valmistelemasta lakialoitteesta ns. kehotuskieltopykälän poistamiseksi haastattelee Setan varapuheenjohtaja Kimmo Kahra Eduskuntatalon käytävällä.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen muistitietoa tallettaessa tähän ryhmään kuulumattoman haastattelijan on tärkeää tunnistaa asemansa. Tässä puheenvuorossa käsitellään muistitietohaastattelujen käytäntöjä, niiden asianmukaista tallentamista sekä sitä, kuinka luottamus rakennetaan, kun haastattelijana on yhteisön ulkopuolinen henkilö.
Sateenkaarevan muistitiedon talletusta tulevaisuuden tutkimukselle
En itse kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, mutta koen LGBTQIA+ historian tallettamisen tärkeäksi, jo pelkästään oman lähipiirini vuoksi. Työskennellessäni Työväen Arkistossa käynnistettiin ilokseni vuonna 2022 Sateenkaariaineistot talteen -hanke, jonka tarkoituksena oli kerätä aktiivisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiasta kertovia asiakirjalahjoituksia yhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä.
Hankkeeseen kuului osana haastatteluiden ja muistelmien keruu ja talletus arkistossa sijaitsevan Työväen muistitietotoimikunnan kokoelmiin palvelemaan tulevaisuuden LGBTQIA+ tutkimusta. Toimin hankkeessa yhtenä haastattelijana ja tallensin seksuaalivähemmistöjen – biseksuaalien, lesbojen ja homojen – muistitietoa haastattelujen avulla.
Valmistautuminen haastatteluun – avoimuus ja läpinäkyvyys
Muistitietohaastattelujen tekemiseen kuuluu paljon käytännön valmisteluja. LGBTQIA+ teemaiset haastattelut eivät tee tässä poikkeusta, päinvastoin. Haastatteluprosessin aikana talletustyön läpinäkyvyys korostuu, sillä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuulumista käsittelevä haastattelun sisältö voi käsitellä hyvinkin intiimejä muistoja ja kokemuksia. Haastattelusta on myös oikeus aina kieltäytyä tai sen voi rajata koskemaan tiettyjä aihealueita.
Työväen muistitietotoimikunnalla on käytössään vakiintuneet käytänteet haastattelun tekemisen eri vaiheisiin. Ennen itse haastattelua haastateltavalle kerrotaan muistitiedon tallettamisesta ja tutkimuskäytöstä, sekä sovitaan haastattelun sisällöstä. Haastateltavalle toimitetaan myös luettavaksi hanketta varten laaditut haastattelukysymykset. Tämä antaa mahdollisuuden valmistautua tulevaa haastattelua varten, sillä kysymyksiin tutustuminen voi herättää muistoja ja ajatuksia. Itse valmistauduin sateenkaareviin haastatteluihin tutustumalla suomalaiseen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaan eri lähteiden kautta. Esimerkiksi Sateenkaarihistorian ystävien internetsivuilta löytyvä Suomen sateenkaarihistorian aikajana on hyvä työkalu hahmottaessa haastateltavan elinaikana tapahtuneita yhteiskunnallisia muutoksia. LGBTQIA+ järjestötoiminnan maailmaan olen päässyt tutustumaan järjestäessäni Setan arkistoaineistoa Työväen Arkistossa.
Kohtaaminen haastattelutilanteessa
Haastattelijana minulle on tärkeää luoda tilanteesta mahdollisimman välitön ja turvallinen. Jäykät muodollisuudet ja tittelit saavat jäädä haastattelutilan ulkopuolelle – en halua haastateltavan kokevan itseään suurennuslasin alla olevaksi tutkimuskohteeksi. Haastattelu on ennen kaikkea kohtaaminen, jossa haastateltava on asiantuntija, ja minun tehtäväni on varmistaa hänen tietonsa säilyminen asianmukaisesti.
Ennen nauhurin käynnistämistä käyn vielä kerran läpi haastattelun tallennuskäytännöt ja tutkimuskäytön käytännöt. Korostan myös, ettei haastateltavan tarvitse vastata kaikkiin kysymyksiin, jos hän ei halua, ja että hän voi oikaista minua, mikäli käytän virheellisiä termejä tai esitän väärää tietoa.
Olen ollut kerran tilanteessa, jossa lausuin erisnimen väärin, ja haasteltava napakasti korjasi minua. Pahoittelin virhettä ja kiitin häntä korjauksesta. Haastattelu jatkui tilanteen jälkeen nähdäkseni entiseen tapaan. En kuitenkaan voi tietää, miten paljon tilanne vaikutti haastateltavaan, sillä emme palanneet asiaan haastattelun aikana tai sen jälkeen. Oman kokemukseni mukaan tilanteesta päästiin yli ja haastattelu talletettiin.
Haastattelijan kannattaa muistaa, että hän on tilanteessa mukana koko preesensillään. Sateenkaarevissa haastatteluissa on erityisen tärkeää osoittaa haastateltavan olevan tasavertainen, etenkin silloin, kun haastattelija ei itse kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön. Ajattelematon käytös tai huonosti muotoillut kysymykset voivat pahimmillaan antaa haastateltavalle vaikutelman, ettei häntä hyväksytä sellaisena kuin hän on.
Onnistunut haastattelu on hyvä keskustelu
Itselleni ominainen tapa haastatella seksuaalivähemmistöjä on edetä elämäkerrallisesti. Ensimmäinen haastattelukysymykseni yleensä onkin ”minä vuonna olet syntynyt ja missä?” Elämäkerrallisesti etenevässä haastattelussa sateenkaarevista kokemuksista kysyminen ja niistä kertominen nousevat yleensä luontevasti esiin, kun haastateltava muistelee elämäänsä retrospektiivisesti. Tällainen elämäkerrallinen lähestymistapa voi kuitenkin sukupuolivähemmistöjä haastateltaessa vaikeuttaa kerrontaa, koska lapsuudessa ja nykyhetkessä sukupuolitetuksi tulemisen välillä voi olla hankalaksi koettu katkos.
Kysymysten esittämisen ohella kuunteleminen on yksi haastattelijan tärkeimmistä tehtävistä. Vaikka tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, voi vastauksista nousta esille uusia näkökulmia, jotka voivat johdattaa haastattelun täysin uusille urille, joita ei ole osattu ennakoida kysymysrunkoa laadittaessa tai haastattelua sovittaessa. Näille sivupoluille kannattaa aina lähteä.
Ennakkoon laaditut kysymykset ja aihealueet ovat mielessäni, ja tuon ne esille luontevissa kohdissa haastattelua. Muuten kysymysrunko on itselleni toissasijainen työkalu, sillä se ei aina sellaisenaan istu haastattelun kulkuun. Liiallinen takertuminen kysymysrunkoon voi pahimmillaan johtaa siihen, että se alkaa ohjata haastattelua haastattelijan sijasta ja kysymykset kysytään yksi kerrallaan läpi. Onnistunut haastattelu muistuttaakin luontevaa keskustelua, ei systemaattista kuulustelua.
Kun elämänkaaren suuret linjat on käyty läpi, on hyvä syventyä esiin nousseisiin teemoihin ja esittää kokoavia kysymyksiä. Koska minulla on kansatieteilijän tausta, olen loputtoman kiinnostunut yksityiskohdista ja huomaan upottavani haastateltavani lisäkysymyksiin, kunnes aihe on koluttu läpi. Nämä pienet yksityiskohdat eivät välttämättä ole tärkeitä historian suurien linjojen kannalta, mutta ne tuovat syvyyttä haastattelulle.
Haastatteluaineiston tallennus luottamuksella
Haastattelun jälkeen haastateltavalle toimitetaan litteroitu haastattelu tarkastettavaksi ja Työväen muistitietotoimikunnan luovutussopimus täytettäväksi ja allekirjoitettavaksi. Tämä hieman byrokraattiselta kuulostava toimenpide on olennainen osa luottamuksen rakentamista. Haastateltavalla on mahdollisuus tehdä muutoksia litteroituun haastatteluun – hän voi korjata väärin muistettuja tietoja tai poistaa esimerkiksi kolmansien osapuolien nimiä.
Luovutussopimuksessa haastateltava saa mahdollisuuden määritellä aineiston ja nimitietojen käyttöehdot, jotka otetaan huomioon sekä aineiston talletuksessa että sen myöhemmässä tutkimuskäytössä.
Ulkopuolelta, mutta mukana
Minulle LGBTQIA+ teemaisten haastattelujen tekeminen on ollut erittäin positiivinen ja avartava kokemus. Pidän itseäni etuoikeutetuttuna haastateltavien luottaessa minuun, henkilöön, joka tulee yhteisön ja kulttuurin ulkopuolelta. Olenkin oppinut jokaisesta haastattelukerrasta paljon.
Haastattelijalla on tietenkin vaikutusta haastattelun lopputulokseen. Koska en itse kuulu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, on vaarana, että jonkin aihe tai asia voi jäädä haastattelun ulkopuolelle, koska en ole siitä vain yksinkertaisesti tietoinen. Samasta syystä saatan kysyä asioista, jotka voivat olla itsestäänselvyyksiä. Vaikka perusasioiden kertominen voi olla pitkästyttävää haastateltavalle, on jokainen kokemus ja näkemys on aina ainutlaatuinen, ajassaan elävä. Niiden tallentuminen muistitietona rikastuttaa käyttöön tulevia tutkimusaineistoja.
Lopulta olen aina ulkopuolinen – en oman elinikäni aikana voi tavoittaa sitä samaistumispintaa joka seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvalla haastattelijalla olisi. Näinä ahdistuksen hetkinä muistutan itseäni, että tärkeintä on kuitenkin LGBTQIA+ ryhmien historian ja oman äänen tallentuminen. Minä haastattelijana voin tehdä oman osuuteni mahdollisimman hyvin ja poistua taka-alalle.
Anna Piispanen
Kirjoittaja on filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän työskentelee va. tutkijana Työväen Arkistossa, jossa hän on eri hankkeissa kerännyt haastattelemalla seksuaalivähemmistöjen, vammaisten ja työväen muistitietoa.