Kahden vähemmistön aktivismin historiaa

Tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astuminen 2017 oli massiivisen näkyvyytensä vuoksi merkittävä lainsäädännöllinen muutos seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille – myös heille, jotka ovat vammaisia, ja näin ollen kuuluvat ainakin kahteen vähemmistöön. Vammaisille sateenkaari-ihmisille samalla tavalla tärkeä lakimuutos oli vuoden 2015 yhdenvertaisuuslain muutokset, jolloin velvoite yhdenvertaisuussuunnitelman laatimiseen laajeni koskemaan muitakin kuin etnisiä vähemmistöjä. Kun moniperusteinen syrjintä tuli osaksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimintaa, vammaiset saivat oman viranomaisen, jolle he voivat ilmoittaa kohtaamastaan syrjinnästä. Näin Suomi liittyi noudattamaan YK:n vammaisten yleissopimusta, jonka olemassaolo muuten on vielä melko tuntematon ihmisille.

Kahteen vähemmistöön kuuluminen tarkoittaa sitä, että yhteiskunnassa vallitsevaa ”normaaliuden painetta” on kaksin verroin raskaampi kantaa. Vaikka vammaisten osallisuus ja oma toimijuus ovat vahvistuneet viime vuosikymmenten aikana, esimerkiksi lapsiperheellisellä vammaisellla sateenkaarivanhemmalla on melkoinen taakka tullakseen hyväksytyksi kaikissa rooleissaan. Siinä missä jokainen haluaisi tulla kohdelluksi kuin muut, vammaisten on kuitenkin nostettava oma vammaisuutensa näkyviin saadakseen esimerkiksi vammaisuuden vuoksi myönnettyjä yhteiskunnan tukia, sillä ilman invaliditeettiprosenttia tai lääketieteellistä diagnoosia on mahdotonta saada palveluasumista, taksimatkoja, apuvälineitä ja muuta tarpeellista apua arkeen. 

Esteettömyydestä

Esteettömyyden huomioiminen mahdollistaa vammaisille tasavertaisemman osallistumisen niin kouluttautumiseen ja työhön kuin vapaa-ajan sateenkaaritoimintaankin. Siksi tapahtumamainonnassa kannattaa kertoa esteettömyydestä ja mainita muun muassa esteetön vessa, mahdolliset kynnykset, ovien leveydet, luiskien jyrkkyysasteet ja mahdolliset eritasoratkaisut. Jos esimerkiksi ravintoloiden pöydät ovat eri tasoilla, on pari porrasta ylempänä oleva ikkunapöytä minulle mahdoton saavuttaa, kun liikun sähköpyörätuolilla. Saavutettavuus tarkoittaa myös muuta kuin fyysistä esteettömyyttä. Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE:lla on mm. aistiesteettömyyden tarkistuslista, jossa käydään läpi kuulo-, näkö-, tunto-, ja hajuaisteihin liittyviä häiriötekijöitä tapahtumatilassa. Näitä asioita tapahtumajärjestäjät tulevat miettineeksi turhan harvoin.

Hyvänä esimerkkinä esteettömyyden huomioimisesta on Helsinki Pride -viikko, jonka tapahtumakalenterissa on nykyisin esteettömyysmerkinnät. Muistutin heitä niistä vuosien ajan, ja nyt he ovat sisäistäneet asian tärkeyden. Kun tapahtuman järjestämiseen on käytettävissä entistä enemmän rahaa, esteettömiä tilojakin on nyt aiempaa helpompaa löytää.

Kahden vähemmistön ihmiset ovat olleet virallisesti osa Pride-kulkuetta vuodesta 2016, jolloin vammaisjärjestöt olivat ensimmäistä kertaa mukana Pride-kulkueen niin sanotussa vammaisblokissa. 

Viestintää ja tiedon jakamista

Setassa kirjoitettiin jo 1990-luvulla kuulovammaisille Setan tiedotteita tekstipuhelinpalvelussa. Viittomakielelle sateenkaarisanastoa tehtiin vuoden 2010 tienoilla. Viestinnän merkitys on suuri kahteen vähemmistöön kuuluville. Saavutettavalla ja mukaan ottavalla viestinnällä viestimme, ketkä kuuluvat tähän kyseiseen ryhmään ja ketkä ovat hyväksyttyjä, ketkä taas eivät. 

Muulla kuin puheella kommunikoivien on pitkään ollut mahdotonta ilmaista itseään sateenkaariaiheisiin liittyen. Noin vuonna 2017 laadittiin ensimmäisiä kuvakommunikaatiokuvia sateenkaarisanoista. SelkoSeks on tehnyt Suomen suurimman selkokuvapankin seksuaalisuusteemaisista selkokuvista. Sieltä löytyy kuvia muun muassa anatomiasta, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta, suhteista ja seksistä. Kuvapankin yksittäisiä kuvia monipuolistetaan ja kehitetään jatkuvasti ja kuvakategorioita lisätään tekijöiden omien ideoiden ja saadun palautteen perusteella. Tavoitteena on tehdä yksittäisistä kuvista muokattavampia, jotta käyttäjä voisi vaihtaa esimerkiksi kuvassa olevan henkilön ihonväriä omien tarpeittensa mukaan. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä myös GIF-tyyppisiä ”videoita” esim. kondomin käytöstä. Valmiita SelkoSeks-kuvia ja -kuvatauluja löytyy jo heidän kommunikaatiosovelluksestaan.

Se, että seksuaalisuus kuuluu vammaisellekin, on ymmärretty vasta viime vuosina. Vammaisten sateenkaarevuutta ei kuitenkaan aina osata kohdata. Esimerkiksi terveydenhuollon henkilökunta olettaa usein naistyypilliset piirteet omaavan vulvallisen olevan nainen, ja jos hän mainitsee sanan ”kumppani”, ajatellaan kumppanin automaattisesti olevan mies.

Toistaiseksi tutkimusta kahdessa vähemmistössä elämisestä on tehty vähän. Tutkijat saattavat epäröidä aiheeseen tarttumista, ja kahteen vähemmistöön kuuluvalle tutkimukseen osallistuminen saattaa olla arka aihe. Tutkimuksen tekeminenkin on pitkäjänteistä työtä, eikä tuloksia saada nopeasti. Eri näkökulmiin keskittyvän tutkimuksen lisäksi olisi tärkeää saada kokemusasiantuntijoiden ääniä kuuluviin kirjallisuuteen, mediaan sekä oppilaitoksiin ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten työyhteisöihin. Tiedon jakaminen auttaisi mielestäni yhdenvertaisuuden lisäämisessä. 

Vertaistoimintaa

Helsinki Pride -yhteisössä (HPy) toimii Kahden vähemmistön väki (KVV), joka on vammaisten ja/tai pitkäaikaissairaiden sekä seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöihin itsensä identifioivien henkilöiden vertaistukiryhmä. KVV-toiminta on avointa yhteisötoimintaa yli 20-vuotiaille, ja se tapahtuu nykyään HPy:n esteettömässä yhteisötilassa. Hybridinä toteutettuihin tapahtumiin voi kuitenkin osallistua kaikkialta Suomesta.

Kävin itse KVV-tapaamisissa jo 2000-luvun taitteessa, vaikka en silloin vielä asunut Helsingissä. Muistan, miten vaikuttuneena silloin kuuntelin toisten tarinoita ja tajusin, etten ole yksin. Ajatuskin vertaistuesta auttaa jaksamaan. Toimintaan nykyisin osallistuvat ovat sanoneet, että KVV-tapaamiset ovat niitä harvoja hetkiä, jolloin he voivat olla aidosti omia itsejään. Tapaamisissa ei tarvitse piilottaa mitään, eikä tarvitse myöskään selitellä olemassaoloaan, kun KVV-ryhmäläiset ymmärtävät sekä vammaisuuteen että seksuaalisuuteen ja sukupuolisuuteen liittyvät haasteet. Olen itse ohjannut kyseistä toimintaa vuodesta 2016. Helsingin ryhmä oli Suomessa pitkään ainoa laatuaan, mutta vuodesta 2022 alkaen vastaava ryhmä on aloittanut toimintansa myös Turussa.

Suomessa Kahden vähemmistön toiminta linkittyy vahvasti kansainväliseen sateenkaaritoimintaan, jonka moninaisuus on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomen sateenkaaritoiminnassa yksilöiden vaikutus on suuri, mutta harva toimijoista on itse vammainen – vammaisia kaivattaisiin mukaan, jotta moninaisuus muistettaisiin paremmin ottaa huomioon. 

Lisää osallisuutta

Nykyään puhumme paljon turvallisen tilan luomisesta. Miten pystymme luomaan turvallisen tilan myös niille toimintaan osallistujille, jotka kuuluvat useampaan vähemmistöön? Jos esimerkiksi turvapaikanhakijat eivät voi osallistua kaikkiin toimintoihin kieliesteiden tai turvallisuuskysymysten vuoksi, myös kohdennettua toimintaa on tärkeä järjestää. Turvallisen tilan mahdollistamiseksi tulisi kuunnella mahdollisimman monen vähemmistön edustajaa siitä, mitä kaikkea tilaisuuksien ja tapahtumien järjestäjien tulisi ottaa huomioon. Voimme keskustella kielenkäytöstä, jotta emme tee sukupuoliolettamuksia tai nimeä ketään väärin. Voimme laittaa turvallisen tilan säännöt nettiin ja käydä yhteiset säännöt läpi tapahtuman alussa. Voimme palkata häirintäyhdyshenkilön ja tiedottaa hänen läsnäolostaan.

Yhdenvertaisuuden aate toteutuu sateenkaariyhteisössä toistaiseksi vielä puutteellisesti. Toiminnan sanotaan olevan kaikille avointa, mutta onko se oikeasti kaikille saavutettavaa? Vammattomat toimijat eivät ehkä osaa huomioida kaikkia esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä asioita, koska esteettömän wc-tilan tai hajusteettoman ympäristön olemassaolo ei ole heille merkityksellinen. Vaikka yhdenvertaisuus ei ole vielä läpäissyt yhteisöä, ajatus siitä, että kaikki toiminta olisi mahdollista ja avointa kaikille, on ihana.

Raila Riikonen

Tekstiä varten on haastateltu Setan entistä pääsihteeriä Aija Saloa, Helsinki Pride -yhteisön pitkäaikaista työntekijää Aaro Horsmaa sekä vammaisaktivisti ja seksuaalineuvoja Pinja Eskolaa.

Raila Riikonen on Helsinki Pride -tapahtuman vapaaehtoinen ja esteettömyysvastaava, Helsinki Pride -yhteisön koulutettu vapaaehtoinen, Kahden vähemmistön väki -toiminnan vastaava, ja hän edustaa itsekin kahden vähemmistön väkeä. Riikosen yritys Ilon Kipinä keskittyy seksuaalikasvatukseen.