Etunimi ei ole tutkimuksessa itsestäänselvyys

Millä nimellä sinä haluaisit tulla muistetuksi kuolemasi jälkeen? Deadnamella tarkoitetaan nimensä vaihtaneen tai eri nimeä käyttävän sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen vanhaa, usein syntymässä annettua nimeä. Käsitteelle ei ole vielä virallista suomenkielistä käännöstä, mutta käännökseksi on tarjottu muun muassa haamunimeä, marrasnimeä sekä kuolonnimeä. Deadnamen kysymistä ja käyttämistä pidetään transyhteisössä loukkaavana tekona, sillä joidenkin mielestä vanhan nimen kuuleminen tuntuu kuin läimäisyltä kasvoille. Nimet ovat sekä identiteetin että muistamisen rakennusvälineitä. Niillä on väliä.

Edesmenneiden sukupuolivähemmistöön kuuluneiden ihmisten muistaminen ja nimet nousivat viime kesänä keskustelun aiheeksi, kun Suomen poliisi tiedotti henkirikoksen uhriksi joutuneesta transtaustaisesta naisesta virheellisesti miehenä, vaikka uhri oli elänyt avoimesti naisena useita vuosia. Tapaus herätti liikehdintää sosiaalisessa mediassa, missä uhria muistettiin kuvin ja kirjoituksin, joiden saatteena oli teksti #MuistaHänenNimensä. Hashtagin käyttäminen on tuttua yhdysvaltalaisesta #SayHerName-aktivismista, jolla on pyritty tuomaan esiin erityisesti mustien ja ruskeiden naisten kokemaa väkivaltaa. Kirjoituksissaan suomalaiset sukupuolivähemmistöjen järjestöt vaativat poliisitiedotteen korjaamista ja nimesivät uhrin Essiksi. Ilman sukupuolivähemmistöjen aktivismia naisen oikea nimi olisi voinut jäädä muistamatta.

Keskustelun ollessa kuumimmillaan olin aloittanut transvestiittien ja muiden transfeminiinien tukijärjestön Dreamwear Club ry:n historiaa koskevan pro gradu –tutkielmani työstämisen. Toteutin työhöni muun muassa Dreamwear Clubin toimijoiden haastatteluja, jotka tallennetaan arkistoon tutkimuksen valmistumisen jälkeen. Pohdin tutkimuksen eettisiä raameja suunnitellessani, miten työssäni kuvatut henkilöt tulisivat muistetuksi mahdollisimman oikeutetusti.

Tutkimani järjestön toiminnassa on ollut laaja kirjo sukupuolivähemmistöön kuuluvia ihmisiä sekä heidän läheisiään. Monet toimintaan osallistuneista ovat käyttäneet juridisen nimensä sijaan erilaisia peitenimiä tai feminiinisiä ”tyttönimiä”. Siksipä juridisiin nimiin ja etenkin deadnameen liittyvät kysymykset ovat aiheuttaneet paljon päänvaivaa tutkimuksen parissa työskennellessäni. Olen esimerkiksi pohtinut, mitä nimiä minulla on oikeastaan tutkijana oikeus tietää tai muistaa tutkittavistani.

Muutama kuukausi sitten törmäsin Twitterissä erään käyttäjän muokkaamaan internetmeemiin. Meemissä käsiteltiin Paypalin käyttöön ja deadnameen liittyviä ongelmia. Käyttäjän julkaisemassa kuvassa kaksi transtaustaista henkilöä vaihtaa rahaa keskenään silmät suljettuina. Kuvan yläpuolella on teksti: ”To deadname from deadname”. Hahmojen saatetekstinä on kuvaus ”En näe sitä.” Jos edellä mainittu kuva kertoisi tutkielmani tekemisestä, voisin vaihtaa rahan tilalle ne lomakkeet, joita olen käyttänyt haastatteluiden arkistointiin sekä lainauslupien kysymiseen. Olen nimittäin soveltanut samankaltaista ”En näe sitä” -tekniikkaa lomakkeissa olevien nimitietojen kohdalla, jos nimen käytöstä tutkimuksessa ei ole sovittu erikseen. Tällainen deadnamen aktiivinen unohtaminen on ollut yksi tavoista, joilla olen pyrkinyt kunnioittamaan tutkimieni henkilöiden itsemäärittelyoikeutta.

Aina muistitietotutkimuksessa käytettävien lomakkeiden kanssa työskentely ei ole kuitenkaan helppoa. Huomasin jo tutkielmaani suunnitellessani, että monissa arkistointia tai haastattelua varten täytettävissä lomakkeissa saattaa olla oletuksena täytettävät kohdat vain etu- ja sukunimelle. Sukupuolivähemmistöön kuuluvaa henkilöä haastatellessa juridisen etu- ja sukunimen tivaaminen voidaan katsoa loukkaavaksi tai tungettelevaksi. Näin on etenkin silloin, jos haastateltava käyttää juridisen nimen sijaan jotakin toista nimeä. Nimiasiat aiheuttavat haasteita myös tilanteissa, joissa henkilön sukupuolenkorjausprosessi on kesken ja hän ei ole vielä saanut juridista nimeään vaihdettua oikeaksi nimekseen.

Papereiden sisältämät oletukset juridisen nimen käytöstä sekä sukupuolen kaksijakoisuudesta voivatkin näin ollen rajata joukon ihmisiä tutkimuksen ulkopuolelle. Huonolla lomakesuunnittelulla tutkimuksen tekijä voi tahtomattaan loukata sukupuolivähemmistöön kuuluvaa haastateltavaa, mikä voi johtaa huonoimmassa tapauksessa koko haastattelusta kieltäytymiseen. Tällöin vähän huomioidut kokemukset sukupuolivähemmistöjen elämästä ja historiasta Suomessa jäävät edelleen tallentamatta.

Pyrin ratkaisemaan lomakkeiden tuomia ongelmia tekemällä uusia kaavakkeita, joilla annoin tutkittaville mahdollisuuden valita tutkimuksessa itsestään käytettävän nimen tai nimimerkin. Vaihtoehtoisten nimien käyttö osoittautui toimivaksi järjestelyksi. Tämä ei ole ihme, sillä tutkimusten mukaan oikealla nimellä kutsutuksi tuleminen tukee sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten hyvinvointia merkittävästi. Inklusiivisiksi suunnitelluilla lomakkeilla taataan siten se, että jokainen tulee muistetuksi sellaisella nimellä, jota hän itsestään haluaa käytettävän.

Yhden ruudun tai viivan lisääminen tutkimuslomakkeeseen saattaakin tuntua pieneltä teolta, mutta sillä on deadnamen kanssa kamppaileville sukupuolivähemmistöille suuri merkitys. Moninaisempia nimiä ja sukupuolia käsittävillä lomakkeilla varmistetaan se, että kaikki tulevat tutkimuksessa nähdyiksi sekä kuulluiksi omina itsenään. Tämä on tärkeää, sillä muuten sukupuolivähemmistöjen oikeat nimet ja elämäntarinat unohtuvat, kun tutkittavista aika jättää.

Teksti: Jean Lukkarinen
Kirjoittaja on kulttuurihistorian perustutkinto-opiskelija, joka työskentelee kesällä 2021 historia-aineiden harjoittelijana.

Tämä kirjoitus on julkaistu aiemmin Turun yliopiston Suomen historian oppiaineen blogista Lastuja Suomen historiasta kesäkuussa 2021.

Kirjallisuutta

Brown, Melissa et al., “#SayHerName: a case study of intersectional social media activism”. Teoksessa: Ethnic and Racial Studies. Routledge, Lontoo ja New York 2017.

“Essi Granlund”. Remembering Our Dead -verkkosivusto 2020. https://tdor.translivesmatter.info/reports/2020/06/13/essi-granlund_hakunila-vantaa-uusimaa-finland_c9d94123. [8.6.2021]

“Järjestöt vaativat oikaisua transnaisen henkirikoksesta tiedottamiseen ja uutisointiin”. Transfeminiinit ry -verkkosivusto 2020. https://transfeminiinit.fi/wordpress/?p=205. [8.6.2021].

“Mikä on deadname ja miksi sitä ei saa kysyä transihmiseltä?” Mona Bling, Instagram-julkaisu 2021. https://www.instagram.com/p/CNCrWprhw7F/. [8.6.2021]

Pollit, Amanda M. et al., “Predictors and Mental Health Benefits of Chosen Name Use Among Transgender Youth”. Teoksessa: Youth & Society. SAGE, Thousand Oaks 2021.

Räsänen, Piritta, “Kun transtaustainen Helena Holopainen vaihtoi etunimensä, eivät kaikki sukulaiset hyväksyneet sitä – Tämän vuoksi ”deadnamen” käyttö voi satuttaa toista pahoin”. Helsingin Sanomat 9.4.2021.

Seely, Natalee, “Reporting on transgender victims of homicide: Practices of misgendering, sourcing and transparency”. Teoksessa: Newspaper Research Journal. SAGE, Thousand Oaks 2021.

Tanenbaum, Theresa Jean, “Publishers: let transgender scholars correct their names”. Teoksessa Nature. Vol. 583. 2020. https://www.nature.com/articles/d41586-020-02145-3. [8.6.2021].