Sateenkaarihistorian ystävä menneisyydestä? – ”Hugo Svenssonin” queerit haaveet
Nykyisin nostalgialla on entistäkin poliittisempi lataus. Monille postmoderni aika on liian epäselvä, liian monimutkainen, liian queer, eikä naapuriinkaan enää oikein voi luottaa. Onko nostalgiasta tullut synonyymi heterokaipuulle, joka kaihoaa takaisin queerittömiin aikoihin? Aikoihin, jolloin maailma oli olemassa sellaisenaan ja selkeänä, kotiseutu ja -maisema eläväisenä ja puhtoisena. Mutta onko olemassa myös queer-nostalgiaa, kaipuuta queerin menneisyyden onnellisiin ja parempiin aikoihin?