Uskollinen, muuttumaton ystävyys – Selma Kajanuksen ja Lilly Londénin suhteen käsitteelliset mahdollisuudet

Kuva: Lilly Londén ja Selma Kajanus. Londén (1936): Selma Kajanus. Självbiografiska Anteckningar.

Sateenkaarihistoriaa tutkittaessa törmätään usein ongelmaan, että aikalaisteksteissä samaa sukupuolta olevia kumppaneita ei ole joko tunnistettu, niistä on kokonaan vaiettu tai niistä on käytetty erilaisia kiertoilmauksia. Paitsi historiallinen aikakausi myös esimerkiksi yhteiskuntaluokka vaikuttavat siihen, millaisia käsitteellisiä mahdollisuuksia suhteista puhuttaessa on ollut ja miten elettyä todellisuutta on voitu ja ollut tapana käsitteellistää.

Selma Kajanus (1860–1935) ja Lilly Londén (1862–1937) olivat ruotsinkieliseen sivistyneistöön kuulunut helsinkiläisten kulttuuripiirien voimakaksikko, joka innoitti toisiaan ja toimi useilla taiteen ja tieteen aloilla. He asuivat yhdessä yli 40 vuotta. Aikalaiset kirjoittivat Londénista ja Kajanuksesta uskollisina kumppaneina ja elinikäisinä ystävinä (väninnor för lifvet). Tarkastelen tässä artikkelissa Kajanuksen ja Londénin suhdetta kuvaavien määritelmien kautta sitä, minkälainen liikkumavara naisten välisen suhteen julkilausumiseen oli ennen toista maailmansotaa Suomessa ruotsinkielisen sivistyneistön piirissä. Mistä Kajanuksen ja Londénin suhteessa oli kyse heidän omien ja aikalaisten käsitysten mukaan?

Tarkastelun aineistona ovat pariskunnan ystävän Alvar Törnuddin¹ (1866–1943) kirjoittamat lehtiartikkelit, jotka julkaistiin postuumisti Kajanuksen ja Londénin kuolemien jälkeen vuosina 1935 ja 1938 sekä muutamia muita lehtiartikkeleita. Näiden lisäksi käytän Kajanuksen ja Londénin vuonna 1936 julkaistuja omaelämäkerrallisia tekstejä.

Yhteinen elämä

Lydia Naema (Lilly) Londén syntyi 1862 Ruokolahden kirkkoherran perheeseen. Aikuistuttuaan hän asui sisarustensa kanssa Imatralla Vuoksen rannalta ostamallaan maatilalla. Londén tutustui pianisti ja pianonsoitonopettaja Selma Kajanukseen Porvoossa vuonna 1886, kun Kajanus oli konserttikiertueella laulajatar Ida Basilier-Magelssenin kanssa. Kajanus oli opiskellut pianonsoittoa muun muassa Wienissä ja Pietarissa. Tapaamista Londénin kanssa Kajanus muisteli 75-vuotiaana näin:

Neidit Ida ja Lilly Londén, meille molemmille tuntemattomat, olivat matkalla Porvooseen osallistuakseen tähän konserttiin. Junamatkan aikana tutustuimme heihin siten, että Ida Basilier yhtäkkiä kysyi kahdelta kanssamme matkustavalta, minne he olivat menossa. ’Porvooseen kuuntelemaan laulajatar Ida Basilierin konserttia’, kuului vastaus. Tämä imarteli ja ilahdutti häntä suuresti, ja päätimme myöhemmin majoittua samaan hotelliin. Lilly Londén, kahdesta naisesta nuorempi, tarjosi illallisen konsertin jälkeen, ja samana iltana ystävyytemme vahvistui (befästas). Ja nyt olemme pysyneet yhdessä uskollisesti, muuttumattomassa ystävyydessä lähes 50 vuotta. (Londén 1936, 70.)

Maanviljelyn ohella Londén kirjoitti. Hänen kansanelämää karelianistisessa hengessä kuvannut romaaninsa Ett misstänke ilmestyi 1892 ja sai hyvän vastaanoton. Novellikokoelma Berättelser och bilder ilmestyi 1893. Myöhemmin 1900-luvulla hän julkaisi runoja ja kertomuksia muun muassa Nutid-lehdessä. Londén oli myös kääntäjä ja hän ruotsinsi muun muassa Santeri Ingmanin (Ivalo) romaaneja.

Kajanus asui Imatralla Londénin luona yhden kesän. Tuolloin ”Imatran pauhu saapui tänne vaimeana ja sulautui suurten mestarien sävelkieliin, joita taiteilijoiden sormet herättivät esiin,” Alvar Törnudd (1938) kuvaili pariskunnan suhteen alkuaikoja. Vuonna 1894 Londén muutti pysyvästi Kajanuksen luo Helsinkiin. Hän työskenteli 1894–1897 konttoristina palovakuutusyhtiö Fenniassa, 1897–1913 ekspeditöörinä maanviljelyshallituksessa ja teki 1894–1917 tilastotöitä senaattia varten. Vuosina 1897–1914 hän oli Suomen meijeriyhdistyksen kasöörinä (Wrede 1999).

Selma Kajanus oli arvostettu konserttipianisti ja Suomen ensimmäisiä pianopedagogeja, mutta hän oli kiinnostunut laaja-alaisesti tieteestä, erityisesti geologiasta ja mineralogiasta sekä astronomiasta. Selma Kajanuksen geologian ja kivien keräilyharrastus oli kunnianhimoista ja hän emännöi kansainvälistä geologian konferenssia vuonna 1911. Kiviä ja mineraalinäytteitä Kajanus toi lukuisilta Londénin kanssa tehdyiltä ulkomaanmatkoiltaan Euroopasta ja Pohjois-Afrikasta (Koivisto-Kaasik 2021, 205). Mineraloginen kokoelma luovutettiin hänen kuolemansa jälkeen Åbo Akademille.

Kajanus julkaisi myös kaksi runokokoelmaa, Böljor (1904) ja Dikter (1935), joiden aihepiirit käsittelivät ennen kaikkea luontoa ja sen ilmiöitä. Kajanuksen mukaan jotkut runoista ilmestyivät hänelle sellaisenaan unessa.

Kajanuksen pitkäaikainen kiinnostus parapsykologisiin ilmiöihin johti usean vuosikymmenen järjestötoimintaan Sällskapet för Psykisk forskning -yhdistyksessä. Kajanus oli saanut sytykkeen seuran perustamiseen F. Faustinukselta, tanskalaiselta meediolta, joka vieraili Helsingissä helmikuussa 1907. Samana vuonna perustettu seura keräsi yhteen esoteerisista ilmiöistä kiinnostuneita henkilöitä ja sen puheenjohtajana toimi teoreettisen filosofian professori Arvi Grotenfelt. (Aho 1993, 164, Järvenpää 2016, 71–72, Koivisto-Kaasik 2021, 205.)

Seuran tavoitteeksi asetettiin ”pohtia ja tutkia tieteellisesti erikoislaatuisia ja selvittämättömiä psyykkisiä ilmiöitä, kuten hypnotismia, ajatuksen siirtoa, selvänäköisyyttä ja mediumistisia ilmiöitä, kuten myös kerätä tiedonantoja koskien näkyjä ja aavistuksia, tosiunia, telepatiatapauksia, tms.”. Kajanus osallistui seurassa ja sitä lähellä toimineiden rouvien järjestämiin spiritualistisiin istuntoihin, ja hänellä oli myös omasta takaa monia okkulttisiksi tulkitsemiaan kokemuksia. (Järvenpää 2016, 72.) Kajanus harrasti myös kädestä lukemista ja monet hänen tuttavansa käyttivät hänen ennustuspalvelujaan. Myös Londén toimi seuran taloudenhoitajana 1920-luvulla.

Kajanuksella ja Londénilla oli laaja ystävä- ja tuttavapiiri, johon kuului sekä suomalaisia että ulkomaisia muusikkoja ja muita taiteilijoita. He emännöivät kodissaan kulttuuriseurapiirien kirjallista salonkia, jonka ohjelmaan kuului runonlausuntaa musiikin säestyksellä. Salongissa vierailleen Alvar Törnuddin mukaan 

Heidän kodissaan harjoitettiin vieraanvaraisuuden suurta hyvettä. Hyve kohotettiin korkeammalle tasolle älyllisen ja musiikillisen annin kautta, joka tarjoiltiin anteliaasti. Keskusteluissa oli henkeä, ja oivallukset kimalsivat. Siellä oli kutkuttavan luottamuksellinen ilmapiiri. (Törnudd 1938.)

Kesäisin Kajanus ja Londén asuivat Inkooseen Vormöhön rakennuttamassaan huvilassa. Tontilla oli vaikuttava puutarha. Lisäksi Kajanus piti koulua Vormössä 5–12-vuotiaille lapsille. Pariskunnan huvilaelämää kuvailevassa artikkelissa ihaillaan Kajanuksen monipuolisuutta ja osaamista niin pedagogiikan, geologian, puutarhanhoidon, kuin veneen moottorin korjaamisen osalta ja kerrotaan hänen asuvan siellä yhdessä uskollisen kumppaninsa ja elinikäisen ystävättärensä Lilly Londénin kanssa (Veckans Krönika 28.10.1916). Taloudellisten vaikeuksien vuoksi naiset joutuivat myymään huvilan 15 siellä vietetyn kesän jälkeen.

Suhteen julkiset määritelmät

Alvar Törnudd kirjoitti sekä Kajanuksen että Londénin kuoleman jälkeen muistokirjoitukset, jotka julkaistiin Nya Argus -lehdessä. Törnudd kuului Euterpe-ryhmään, joka oli kirjallinen, kulttuuriradikaali ryhmä suomenruotsalaisia perustuslaillisia. Nya Argus oli Euterpe-ryhmän kulttuuria ja yhteiskuntaa käsittelevä aikakauslehti (ks. Hertzberg 2024). Varsin vapaamielistä ryhmää epäiltiin muun muassa orgioiden järjestämisestä. Törnudd toteaa, ettei Kajanus käsitellyt runoissaan rakkautta intohimona, vaan hän on ”suojannut intohimon kokemuksensa vieraiden katseilta” (Törnudd 1935).

[…] ja kysymys siitä, mitä hän on kokenut rakkaudesta, nousee aivan luonnollisesti. Rakkaus intohimona ei ole hänen pohdintojensa kohteena. Hän on – toisin kuin useimmat, jotka runoilevat – suojannut intohimon kokemuksensa vieraiden katseilta. Ylevän rakkauden muodon – ystävyyden – hän on ylistänyt, kokenut ”todellisena ja äärettömänä” sekä ”pyhänä”.  […] Tähän liittyy intiimillä ja salaperäisellä tavalla hienovarainen runo ”Osynliga band”. (Törnudd 1935)

Törnudd tulkitsi Kajanuksen runon ”Osynliga band” kertovan hänen elämänsä rakkaudesta, joskin salaperäisesti ja hienovaraisesti.

Salaiset voimat yhdistävät meidät,
kutovat hiljaisuudessa salaperäisiä siteitä;
ihanan hienoja lankoja työstävät,
kohtalon mahtavan käden ohjaamana.

Vaikka elämän kuohuavissa laineissa,
rikkoutuisivat hauraat langat,
eivät koskaan katkea ne, jotka on
kudottu totuudesta, rakkaudesta ja uskosta.

Kajanuksen kuoltua vuonna 1935 Lilly Londén kokosi ja julkaisi kirjan (1936) tämän omaelämäkerrallisista muistiinpanoista. Kajanuksen ystävyyksiä käsittelevässä luvussa kerrotaan hänen ”tärkeimmän ja läheisimmän ystävän” Lilly Londénin tapaamisesta. Tätä ystävyyden laatua kuvaamaan Londén on liittänyt heidän toisilleen osoittamat puheet Selma Kajanuksen 75- vuotisjuhlissa, joita vietettiin ystävien kesken.

Lillyn onnittelupuheessa Selmalle puhutaan suoraan rakkaudesta.

Olet ollut minulle, rakkaani, parempi minäni. Vuosien aikana, jotka ovat kuluneet, olen löytänyt rauhan ja ilon, kotimme lämpimässä viihtyisyydessä, sinun kanssasi ilossa ja hädässä. Niin ilossa kuin myös tuskassa on ollut uskollinen sydämesi jatkuvasti valaisemassa elämäni iloa – minun koko onneni ja tukeni. (Londén 1936, 71.)

Selma vastasi Lillylle:

Kiitos suuresta rakkaudestasi, kaikesta siitä valosta, jota se antaa! […] Kiitos hyvyydestäsi pitkän matkamme aikana, se seuraa minua uskollisesti alati kiireisessä maailmassani. Kaikessa, mitä kohtaat, katseesi on avoin ja selkeä, sinulla on ymmärryksen lahja, sinulla on kaikkien luottamus. Sinä olet luja pylväs, johon aina tukeudun, lepopaikkani maailman rauhattomuudessa, epäilyssä – rauhallinen toivoni. Sinä olet kirkas kotirauhani, voimani, elämänkestävä tukeni, sinä johdatat ajatusteni suuntaa ja olet henkinen leipäni.” (Londén 1936, 72.)

74-vuotiaana, toisen maailmansodan kynnyksellä Londén teki tietoisesti elämänsä rakkaudesta julkista julkaisemalla nämä rakkaudentunnustukset. 

Londénin ja Kajanuksen esimerkin valossa voidaan sanoa, että ruotsinkielisen sivistyneistön kulttuuripiirissä oli mahdollista elää samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa julkista elämää ennen toista maailmansotaa. Suhde määriteltiin ystävyydeksi, mutta ystävyyden erityislaatuisuutta voitiin korostaa erilaisin määrein, jotka liittyivät sen pysyvyyteen, uskollisuuteen ja pyhyyteen. Rakkaudesta puhuttiin suljettujen ovien takana, mutta se oli myös mahdollista nimetä julkisesti. Kajanus ja Londén on haudattu samaan hautaan Hietaniemen hautausmaalla.

Anna Rajavuori

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja poliittisen historian tutkija. Hän on tutkinut muun muassa 1900-luvun alun kansalaisliikkeitä erityisesti esitys- ja mediahistoriallisista näkökulmista ja on kiinnostunut marginaaliin jääneistä henkilöistä, aatesuuntauksista ja näiden risteämistä.

Alaviitteet

1. Alvar Törnudd oli estetiikan tohtori, kirjallisuuden tutkija ja Pohjoismaiden Osuuspankin pitkäaikainen konttorin johtaja Imatralla. Hän kuului kulttuuriradikaaliin kirjalliseen Euterpe-ryhmään 1900-luvun alussa.  ↩︎

Lähteet

Londén, Lilly (1936): Selma Kajanus. Självbiografiska anteckningar. Akademiska Bokhandeln i distribution, Helsingfors.

Törnudd, Alvar. Selma Kajanus. Nya Argus 1.11.1935. 

Törnudd, Alvar. Lilly Londen. Nya Argus 15.1.1938. 

Wasenius, Karl Fredrik: Selma Kajanus. På Wormö. Veckans Krönika, 28.10.1916.

Kirjallisuus

Aho, Jouko (1993). Sieluun piirretty viiva. Psykologisia perinteitä suomenmielisestä sielutieteestä kokeelliseen kasvatusoppiin. Kustannus Pohjoinen, Oulu.

Heitto, Kalevi (toim.) (1991). Muistojen mosaiikkia Imatralta. Kanta-Imatra seuran julkaisuja nro 6.

Hertzberg, Fredrik (2024). ”Kieleni ei ole sanoissa”. Gunnar Björlingin elämä ja teokset. Kustannusliike Parkko, Turku.

Järvenpää, Juuso (2016). Jaakko Jalmari Jalo-Kivi. Spiritualismin esitaistelijan asema 1900-luvun alun Suomessa. Historian pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto.

Koivisto, Nuppu (2017). ”Tämä paikka on minulle paratiisi”. Pianisti Selma Kajanuksen opintomatkat Eurooppaan kirjassa Leivoksia, kaupunkilaisia ja sivistysaatteita. Kirjapaja. Helsinki.

Koivisto-Kaasik, Nuppu (2021): Selma Kajanus ja esoteria. Teoksessa Leskelä-Kärki, Maarit ja Harmainen, Antti. Uuden Etsijät: salatieteiden ja okkultismin suomalainen kulttuurihistoria 1880–1930. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Teos, 204–206.

Tarpila, Laila (2019). Kuuluisan Robertin pianistisisko Selma Kajanus oli poikkeus säätyläisnaisten joukossa – Musiikin syntymäpäiväkalenteri. https://yle.fi/aihe/a/20-281112

Wrede, Johan (1999). Finlands svenska litteraturhistoria. Första delen, Åren 1400–1900. SLS, Helsingfors.