(Trans Historical: Gender Plurality before the Modern; teosta ei ole suomennettu.)
Kuva: Trans Historical: Gender Plurality before the Modern -kirjan kansi.
Trans Historical: Gender Plurality Before The Modern on kiehtova katsaus elämään ennen valistuksen ajan binäärejä. Teos sisältää aineistoa Bysantista Uuteen Englantiin, mutta painottuu Manner-Eurooppaan. Aihetta käsitellään pääasiallisesti pohjoisamerikkalaisesta näkökulmasta. Teoksen toimittajat myöntävät, että näkökulma on rajallinen. Menetelmät ja lähestymistavat hyödyttävät kuitenkin lukijoita ja tutkijoita muuallakin.
Trans Historical –kirjan johdannossa tekijät sanovat haluavansa ”jakaa näkemystä transsukupuolisuuden tulevaisuudennäkymistä”. Queer-tutkimuksessa on jäänyt havaitsematta monia sukupuolinormien ylittämiseen liittyviä asioita, tai tutkimuksissa on Carolyn Dinshaw’n sanoin ollut ”lukemisvaikeuksia”. Tässä kirjassa halutaan siirtää huomio yksilökohtaloista uskonnollisiin, juridisiin, lääketieteellisiin ja yhteiskunnallisiin valtarakenteisiin.
Uskonto toimii tässä kokoelmassa keskeisenä läpileikkauspisteenä – uskonnonkin piiristä löytyy monenlaisia normien ylittäjiä. Kaikki esimodernia ihmiselämää koskevat tutkimukset edellyttävät teologian huomioon ottamista, ja teoksen kirjoittajat käsittelevätkin kristillisiä, juutalaisia, islamilaisia ja muita uskonnollisia perinteitä. Esimoderneissa kristillisissä kirjoituksissa käsiteltiin aiheita paljon ”perinteisiä” mies- ja naisrooleja sekä pyhyyden polkuja laajemmin: hagiografioista (pyhimysten elämäkerroista) ja Jumalan kolminaisuuden pohdiskeluista löytyy mitä moninaisimpia käsityksiä sukupuolista (Coakley 2002).
Trans historical –teos osoittaa, kuinka keskeisesti myös laki ja lääketiede hallitsivat esimodernia sukupuolittunutta elämää (Toepfer 2025). Lääketieteen osalta tässä teoksessa asetutaan Galenoksen, ei Aristoteleen, ja käytännön harjoittajien, ei akateemikoiden, kannalle. Esimodernia sukupuolen moninaisuutta avaavat lähteet paljastavat, että sukupuolensa takia hankaluuksiin joutuneiden henkilöiden oikeusjutut olivat harvinaisia ja kansankielisiä.
Teoksen toimittajat toteavat kielen muokkaavan sukupuolikäsityksiä, kuten tekevät kieleen sisältyvät kieliopilliset suvut ja sukupuolitetut persoonapronominit, joita suomen kielessä ei onneksi ole. Sukupuolikäsityksiin vaikuttavat myös rodulliset ja etniset erot, joihin suomalaiset ovat kiinnittäneet muita vähemmän huomiota. Kuten toimittajat johdannossa mainitsevat, myös muuttuva terminologia muokkaa sukupuolikäsitystä, samoin kuin ”transkohtaloiden ja -identiteettien oletettu ’uutuus’”.
Yksi tämän kirjan ansioista on perehtyminen sukupuolen moninaisuuteen ennen valistuksen aikaa eli ennen modernissa mielessä tieteellistä ja tilastollista normaalia ja normatiivisuutta sekä paljon ennen 1800-luvun sukupuolioppia ja binääristä sukupuolijakoa. Teoksen tärkeinä lähteinä toimivat keskiaikaiset bestiaarit (eläinkuvakirjat) ja hagiografiat, romanssit ja matkakertomukset, kuten esimerkiksi Emma Campbellin tutkimus hyeenasta ja trans-animaalisen kehon visualisoinnista. Ne kertovat yhtä paljon kulttuurista ja yhteiskunnasta fiktion ja legendojen kautta kuin oikeusjutut ja sairauskertomukset faktojen perusteella.
Tekijöiden tavoitteena on kehittää entistä tarkempia menetelmiä vanhojen sukupuolittuneiden ja seksuaalisten kokemusten tutkimiseen. Greta LaFleur, yksi kirjan toimittajista, kirjoittaa kirjan jälkisanoissa, että transkeskeinen analyysi antaa meille mahdollisuuden ”kaikenlaisten hahmojen, hetkien ja ihmisten” perusteella ymmärtää sukupuolta monin tavoin binäärijaon ylittävänä tekijänä. Tutkimalla sukupuolta tarkasti lähteidensä ajassa ja paikassa tekijät antavat kohteilleen vapauden olla olematta trans. Tekijät kehottavat meitä kiinnittämään huomiota historiantutkimusta yleisesti informoiviin cisseksistisiin heteropatriarkaatteihin toivoen, että kun nämä normit rikkoutuvat ja unohtuvat, syntyisi otollinen maaperä uuden entistä hedelmällisemmän sukupuolten ymmärryksen kasvaa.
Kirjassa kieli on tietenkin keskeisenä teemana. Tekijät käyttävät lähteidensä pronomineja ja määritteitä kuvatessaan tutkimuksen kohteena olevia henkilöitä. Näin ollen kuvauksissa on sanoja, jotka voivat kuulostaa nykylukijan korviin epäasiallisilta, kuten ”hermafrodiitti”. Pronominien ja määritteiden lisäksi kielen kolmas osa-alue on kääntäminen. Muunkielisten tekstien muuntaminen englanninkielisiksi laajentaa englanninkielisen maailman näkemystä sukupuolista ja sukupuolisuudesta (Baer 2020).Poznańin Wojciechia käsittelevässä luvussa Anna Kłosowska keskittyy lähteisiin, jotka eivät aiemmin ole olleet englanninkielisten lukijoiden saatavilla, ja esittelee kiehtovan varhaismodernin tapauksen Puolasta. Zrinka Stahuljak osoittaa, miten humanismi muutti kääntämistäkin kaventamalla esimodernin ajan moninaisuutta ja mahdollisuuksia.
Yksi kirjan vahvuuksista on episteemistä sokeutta haastava vaikuttava tapauskertomus (Campbellin luku), jossa kuvataan sukupuoliroolien sosiaalista rakentumista suhteissa ennen nykyaikaisen yksilönäkemyksen kehittymistä. Raskolnikovin romanssia käsittelevä luku osoittaa, että miespuolinen ja naispuolinen ovat ”asioita, jotka pitää oppia”. Sukupuoli rakennetaan esimerkiksi rodun ja valtakunnan leikkauspisteisiin: Sojourner Truthista (Greta LaFleurin jälkikirjoitus) takaisin Bysanttiin (Roland Betancourtin luku), sekä fyysisen kapasiteetin mukaan Micah James Goodrichin hienossa kaaosta ja kommelluksia käsittelevässä luvussa. Entä sitten ikä? Entä niiden ihmisten historia, jotka eivät ole nuoria ja kauniita mutta ovat kuitenkin trans?
Myös representaatio on teoksen keskeinen teema. Siihen liittyvät uskollisuuden ja harhaanjohtamisen kysymykset. Onko representaatio tosi vai väärä? Tähän liittyvät kysymykset uskosta, oikeudenmukaisuudesta ja terveydestä uskonnossa, juridiikassa ja lääketieteessä. Kirjoittajat tarkastelevat tapauksia, joissa lähteet tavoittavat siirtymän, tai ne paljastavat, silottavat tai salaavat jotakin. Kuvat nousevat tärkeään asemaan ja se, miten ne liittyvät parateksteihin ja kuvia tekeviin taiteilijoihin. Esiin nousevat luonnollisuus ja poikkeavuus. Luonnoton (engl. monstrous) demonstroidaan – kumpikin sana pohjaa latinan kielen näyttämistä tarkoittavaan verbiin monstrare. Luonnoton ”monsteri” on outo mutta samalla upea (katso Videen 2023).
Trans- ja queer-ihmiset hakevat menneisyydestä strategiaa nykyhetkeen, kuten osoittaa kuva Harvey Milkistä, Marsha P. Johnsonista ja Audre Lordesta (katso Wareham 2024). Tämä kirja osoittaa, että ymmärrystä voi hakea paljon pidemmältäkin menneisyydestä. Tarvitsemme ”transesivanhempia” (engl. transcestors), huomauttaa Abdulhamit Arvas ottomaanien sukupuolen moninaisuutta käsittelevässä luvussa. Hyvien ja huonojen hetkien (Halberstam 2018) kaivelu ei kuitenkaan aina tuota toivottua tulosta. Suhtautuminen voi olla myös herjaavaa. Trans-ihmiset joutuivat käymään läpi paljastumisen ja kuulustelun prosesseja jo ennen modernia aikaa. Silloin ja yhä edelleen he kieltäytyvät noudattamasta luokituksia. Wilgefortisia käsittelevässä luvussa Robert Mills mainitsee Halberstamin asteriskin käytön trans-sanan perässä ja sanoo, että ”meidän pitää hyväksyä ikuinen väliaikaisuus ja taksonomisten impulssiemme rajat”.
Tämä kokoelma tarjoaa oikaisuja aiempiin tulkintoihin. Kritiikin kohteena ovat feministiset ja foucault’laiset väärintulkinnat ja -käsitykset. Tekijät vaativat suhtautumaan ”transkriittisesti” vallan ilmentymiin (Scott Larsonin luku). He rohkaisevat tarkastelemaan aikakausien erottelua uudelleen moninaisen sukupuolen kontekstissa.
Suomalaisessa kontekstissa, toisin kuin monissa tässä teoksessa kuvatuissa tapauksissa, varhaisia kirjallisia lähteitä on säilynyt vähemmän. Kun käytettävissä on vain vähän aineistoa, tutkijoiden on ehkä turvauduttava eri menetelmiin, esimerkiksi muistitietotutkimukseen (Savolainen ja Taavetti 2022), saadakseen tarinan kokoon epävirallisista tai osittaisista todisteista ja lähteistä, kuten kenties kansankielisistä ja kuva-aineistoista tai perimätiedosta, rakennuksista, valokuvista tai maalauksista. Eri lähteitä yhdistämällä voidaan muodostaa käsitys siitä, miten sukupuolen moninaisuus poikkileikkautuu muiden esimodernin ajan sosiaalisten suhteiden kanssa.
Lähes täysin luterilaisissa Pohjoismaissa uskonnollinen yhdenmukaisuus vaikuttaa edelleen politiikkaan. Suomessa ja muissa Pohjoismaissa ei haluta tunnustaa omaa kolonialistista menneisyyttä. Tämä vaikuttaa käsitykseemme sukupuolen moninaisuuden historiasta ja nostaa esiin monia kysymyksiä sen tutkijoille:
Missä voimme olla dekoloniaalisia ja avoimia eri uskonnollisille perinteille, kun tulkitsemme sukupuolittunutta historiaa lähiympäristöstämme? Miten voimme arvioida sukupuolittunutta historiaa uudelleen ja vertaillen, välttää tarinoiden korjailua ja sallia sekä tarinoiden että ihmisten muuttua? Mitä esimodernin ajan sukupuolen moninaisuutta koskevia lähteitä voimme kääntää latinasta, ruotsista, saamelaiskielistä ja suomesta?
Voisimmeko haamunimittelyn (engl. deadnaming) sijasta alkaa ”elonimetä” (engl. livenaming) lähteemme? Siis käyttää entisten hylättyjen nimien sijasta niitä, jotka he ovat itselleen ja elämäänsä valinneet. Elonimeäminen ei ole vielä tunnettu käsite, mutta voisi kai se olla!
Kuva: Poznańin Wojciechin oikeusjuttu. Kate Sotejeff-Wilson otti kuvan Poznańin Wojciech Skwarskin vuoden 1561 oikeusasiakirjoista Varsovan Queer-museossa heinäkuussa 2025. Alkuperäistä käsikirjoitusta säilytetään Puolan kansallisarkistossa Krakovassa (Archiwum Miasta Kazimierza).
Kate Sotejeff-Wilson
Kate Sotejeff-Wilson (PhD early modern history, UCL 2005) on tieteen ja taiteen tekstien kätilö. Hän kääntää ja kielentarkistaa englanniksi (KSW Translations) ja on kiinnostanut queer- ja transhistoriasta.
Tekstin on suomentanut Virve Juhola.
Lähteet
Baer, Brian James (2020) Queer Theory and Translation Studies: Language, Politics, Desire. New Perspectives in Translation and Interpreting Studies. London; New York: Routledge.
Coakley, Sarah (2002) Powers and Submissions: Spirituality, Philosophy and Gender. 1. painos. Wiley. https://doi.org/10.1002/9780470693407.
Halberstam, Jack (2018) Trans*: A Quick and Quirky Account of Gender Variability. Oakland, California: University of California Press.
Savolainen, Ulla, ja Taavetti, Riikka, toim. (2022) Muistitietotutkimuksen paikka: Teoriat, käytännöt ja muutos. SKS Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. https://doi.org/10.21435/skst.1478.
Toepfer, Regina (2025) Negotiating Childlessness in the Middle Ages: Stories of Desired, Refused, and Regretted Parenthood. Englanniksi kääntänyt Kate Sotejeff-Wilson. Arc Humanities Press. https://doi.org/10.1353/book.131009.
Videen, Hana (2023) The Deorhord: An Old English Bestiary. Lontoo: Profile Books.
Wareham, Jamie (2024) ‘The Media Failed Us on Trump Last Time – as a Queer Journalist, I Refuse to Let It Happen Again’. Queer AF, 9 November, 2024 https://www.wearequeeraf.com/the-media-failed-us-on-trump-last-time-as-a-queer-journalist-i-refuse-to-let-it-happen-again/.