Keskiajan kirjoittajat transsukupuolisuutta sanoittamassa

Kuva: Paris, Bibliothèque de l’Arsenal, MS 5204, fol. 87v. Esmarade yllään munkinkaapu ja huntu.

Pro gradu -tutkielmassani ”Vir sum” havaitsin, että uskonnolliset auktoriteetit tarjosivat pyhimyskuvausten kautta keskiajan maallikoille tärkeitä transmaskuliinisuuden esikuvia ja samastumisen malleja. Lähteinäni toimivat Legenda Aureasta ja Dialogus Miraculorumista löytyvät pyhimyselämäkerrat. Analysoin kvalitatiivisella lähiluvulla pyhimyksiä, jotka elivät elämänsä miehinä, mutta määriteltiin kuolemansa jälkeen naisiksi.

Kulttuuri ja yhteisö joihin meidät kasvatetaan määrittävät, miten yksilöinä ymmärrämme ja sanoitamme maailmaa, ajatuksiamme ja tunteitamme. Keskiajan Euroopassa tietoa välitettiin vielä pääsääntöisesti suullisessa muodossa, mutta kirjoittaminen tiedonvälityksen ja -tallennuksen tapana alkoi tuolloin yleistyä voimakkaasti. 

Keskiajalla katolisen kirkon alaisuuteen kehittyi konventtien ja luostarien verkosto, luostarilaitos. Sen alaisuuteen muotoutui sääntökuntia, kuten raskasta työtä ja mystiikkaa arvostavat sisterssiläiset ja saarnaamisen merkitystä korostavat dominikaanit.

Luostarilaitoksella oli valtava vaikutus maailmankatsomukseen, sillä luostareissa tuotettiin papiston käyttöön ahkerasti tekstejä. Luostareissa kerättiin ja kopioitiin muun muassa ihme- ja pyhimyselämäkertakokoelmia, joiden avulla pyrittiin yhdenmukaistamaan saarnat halki kristikunnan. Teksteihin tallennettiin merkityksellisinä pidetyt asiat, jotka oli tärkeä siirtää mahdollisimman muuttumattomina eteenpäin.

Keskiajan tekstit oli tarkoitettu ääneen luettaviksi muun muassa suhteellisesti vähäisen lukutaidon ja kirjojen kallisarvoisuuden vuoksi. Papit käänsivät latinankieliset tekstit kansankielisiin saarnoihin selittäen niiden sisältöä seurakunnalleen. Tavallisen kansan kosketus kirjallisuuteen oli saarnojen varassa, joiden voidaan olettaa olleen melko yhtenäisiä Euroopan suurkaupungeista Suomen maaseudulle.

Lähteistä ja käsitteistä

Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli ulottaa transsukupuolisten ihmisten historian tutkimusta keskiajalle, valottaa keskiajan sukupuolikäsityksiä ja lisätä tietoa transsukupuolisten ihmisten historiasta suomen kielellä. Lähteinäni toimivat läntisessä kristikunnassa jo keskiajalla laajalle levinneet Caesarius Heisterbachilaisen ihmekertomuskokoelma Dialogus Miraculorum ja Jacobus Varazzelaisen pyhimyselämäkertakokoelma Legenda Aurea, sekä Legenda Aurean keskiaikainen englanninnos The Golden Legend. Kysyin lähteiltä, tarjosiko pyhimysten sukupuolen representaatio esikuvia ja samastumisen malleja keskiajan transmaskuliiniselle maallikolle. 

Valitsin lähteet niiden keskiaikaisen levinneisyyden perusteella tietämättä etukäteen vastaisivatko niiden pyhimyselämäkerrat kysymykseeni. Lopulta Legenda Aureasta ja Dialogus Miraculorumista löytyi yhteensä kuusi tutkimukseen sopivaa pyhimystä. Valitsin mukaan vain pyhimykset, jotka aloitettuaan elää miehinä joko kuolivat miehinä, tai luopuivat miehenä olemisesta kuoleman uhatessa. Käytän tutkimistani pyhimyksistä Martha G. Newmanin ilmaisua AFAD, Assigned Female at Death, kuolemassa naiseksi määritelty, joka on muunnelma ilmaisusta syntymässä naiseksi määritelty, Assigned Female at Birth (Newman 2021). Kuten vastasyntynyt lapsi, myöskään kuollut ei voi ilmaista itseään ja sukupuoltaan.

Keskiajalla sukupuolia kuvailtiin runsaammalla termistöllä kuin tänä päivänä, eikä niitä käsitetty yhtä muuttumattomiksi kuin nykyisin. Keskiajan termistöstä ei kuitenkaan löydy suoraan tämän päivän termeihin vertautuvia, analyysille tarpeellisia transmaskuliinisuutta kuvaavia tai siihen vertautuvia termejä. Koska keskiajan lähteistä löytyy vain vähäisesti tavallisten ihmisten omakuvaa, minulla ei ole käytössäni lähteitä, jotka avaisivat ihmisten omin sanoin heidän sukupuoli-identiteettiään.

Käytän termiä transmaskuliinisuus sen tyypillistä käyttöä laajemmassa merkityksessä. Tarkoitan tässä transmaskuliinisuudella naiseksi syntymässä tai kuolemassaan määriteltyjä ihmisiä, jotka ovat kokeneet voimakasta samastumista miehiin ja maskuliinisuuteen, olleet sukupuoli-identiteetiltään miehiä, eläneet elämänsä miehinä tai maskuliinisissa yhteiskunnallisissa rooleissa tai joita on kuvattu käyttämissäni lähteissä edellä mainituilla tavoilla. Termivalinnalla en ota kantaa siihen, miten pyhimykset ovat itse sukupuolensa määritelleet, vaan miten muut ovat määritelleet heidät heidän kuolemansa jälkeen.

Käytän termejä transmaskuliinisuus ja AFAD tietoisena termien anakronistisuudesta. Nykyaikaiset termit toimivat ensisijaisesti analyysini työkaluna; ne avaavat keskiajallakin olemassa olleita ilmiöitä nykyaikaiselle lukijalle.

Tarkastelin löytämieni kuuden pyhimyselämäkerran avulla, miten pyhimyksiä ja heidän sukupuoltaan kuvattiin ihmekokoelmissa sekä vaikuttiko kansankielille kääntäminen sukupuolen esittämiseen ja siten tarinan esikuvallisuuteen. Analysoin tekstejä kvalitatiivisella lähiluvulla kriittisen diskurssianalyysin menetelmin emotionaalisten yhteisöiden ja eletyn uskon teoreettista taustaa vasten. Kokemuksen historia ja transtutkimus toimivat kaksoisroolissa sekä menetelminä että teoreettisena taustana.

Lopuksi tein katsauksen siihen, olisivatko nämä pyhimykset voineet olla tunnettuja myös nykyisen Suomen alueella. Tätä kartoitin keskiajan Ruotsin ja Suomen henkilönimiä, pyhimyksiä, sekä pyhimyskalentereita käsittelevän tutkimuksen ja kirjallisuuden avulla.

Pyhimysten sukupuolen näkyväksi kirjoittaminen

Tutkimani tekstit loivat yhteisöllisiä malleja transmaskuliinisuudelle, sen sanoittamiselle ja ymmärtämiselle. Näissä pyhimyselämäkerroissa naiseksi syntymässä (ja kuolemassa) määritellyn ihmisen elämä miehenä on niin keskeisessä asemassa, että maskuliinisuuden häivyttäminen olisi kadottanut elämäkertojen sanoman. 

Viisi käsittelemistäni pyhimyksistä, Pelagius (Pelagia Antiokialainen), Eugenius (Eugenia Roomalainen), Pelagius (Margarita), Theodorus (Theodora Aleksandrialainen) ja Marinus (Marina) löytyivät Jacobus Varazzelaisen Legenda Aureasta. Pyhimyselämäkerroissa käsitellään toistuvasti samoja teemoja. Eugeniusta (Eugenia) syytetään seksuaalisesta väkivallasta ja häntä uhkaa kuolemantuomio, kunnes hän paljastaa syntymäsukupuolensa. Muiden käsittelemieni pyhimysten syntymäsukupuoli paljastuu vasta heidän kuoltuaan. Pelagius (Margarita) vangitaan kun häntä epäillään aviottoman lapsen siittämisestä. Theodoruksen (Theodora) ja Marinuksen (Marina) tarinat muistuttavat erityisen paljon toisiaan. Molemmat ajetaan pois konventista isyyssyytösten myötä, mutta he eivät pyri puhdistamaan mainettaan, vaan kasvattavat heidän vastuulleen asetetut lapset omanaan.

Pelagius (Pelagia) on näistä viidestä pyhimyksestä ainoa, jota ei syytetä seksuaalisesta kanssakäymisestä naisen kanssa. Hän eli ja kuoli kunnioitettuna erakkona.

Legenda Aurean kirjoittaja Jacobus Varazzelainen oli italialainen dominikaani ja Genovan arkkipiispa. Hän syntyi 1220-luvun lopulla ja kuoli vuonna 1298. Dominikaanit eivät asettuneet yhteen luostariin, vaan muodostivat luostarien verkoston. Luostarista toiseen liikkuessa dominikaanit saarnasivat, sekä muun muassa vihkivät, kastoivat ja siunasivat kaukana kirkoista asuvia ihmisiä. Saarnaamisen tueksi dominikaanit keräsivät, kopioivat ja tuottivat mallisaarna- ja pyhimyselämäkertakokoelmia, kuten Legenda Aurean.

Jacobus kokosi Legenda Aurean materiaalin vuosina 1260–1267. Kokoelman tarkoitus oli toimia kattavana pyhimysluettelona. Jacobus valitsi huolellisesti pyhimysten elämien yksityiskohdat, korosti haluamiaan pyhimyksiä ja tapahtumia karsien pois epärelevantteina pitämiään osia pyhimyslegendoista. Legenda Aureasta tuli kaikkien aikojen suosituin pyhimysluettelo, joka esittelee yli sata tunnetuinta pyhimystä. Säilyneitä keskiaikaisia kopioita tunnetaan noin 1400 kappaletta, kirjapainotaidon keksimisen jälkeen teoksen kopiointi ja myynti ylitti ajoittain jopa Raamatun.

Jacobus käytti taitavasti hyväkseen latinan kielen sukupuolittuneisuutta ja toisinaan kiersi sukupuolen ilmaisua käyttäen tarkoituksellisen sukupuolineutraaleja ilmaisuja. Erityisesti AFAD-pyhimyksen sukupuolen paljastumisesta kertovissa virkkeissä sukupuoli tuotti haastetta, jonka kirjoittaja ratkaisi muuttamalla sukupuolesta kielivät ilmaukset, esimerkiksi maskuliiniset sanapäätteet feminiinipäätteiksi kesken virkkeen. Sama kieliopin luova käyttö jatkui englanninkielisessä käännöksessä, usein mukaillen latinankielisen tekstin tapaa kiertää sukupuolitetut pronominit tai jättää ne kokonaan pois.

Pyhimyksistä kuudes, Joseph (Hildegund), on peräisin sisterssiläisen Caesarius Heisterbachilaisen Dialogus Miraculorumista. Caesarius syntyi noin vuonna 1180 mahdollisesti Kölnissä ja kuoli vuoden 1240 aikoihin. Hän tuli Kölnistä noin 40 kilometrin päässä sijaitsevaan Heisterbachin sisterssiläiskonventtiin 1190-luvulla ja matkusti Heisterbachin apotin Gevardin kanssa ainakin vuosina 1195–1208. Asemassaan noviisimestarina Caesarius keskusteli niin noviisien, munkkien kuin konventin vieraidenkin kanssa. 

Sisterssiläisyys oli suosittu sääntökunta sydänkeskiajalla ja levisi voimakkaasti 1100-luvulla. Sisterssiläisille moraalisesti hyvään elämään kannustava tarinankerronta oli tärkeää ja 1180-luvulla sisterssiläiset alkoivat kirjoittamaan esimerkillisiä tarinoita, exemploja, kokoelmiksi. Tarinoista tuli jättää pois kaikki kiistanalainen ja niiden tähtäimessä tuli olla sielujen pelastuminen. Caesariuksen vuosina 1219–1223 kirjoittama Dialogus Miraculorum sijoittuu exemplojen keräämisen kultakaudelle. Caesariuksen päämääränä oli tehdä vaikutus yleisöönsä ja saada heidät kääntymään sisterssiläisiksi. Dialogus Miraculorumin vanhimmat kopiot ovat jo vuodelta 1229 Clairvauxin sisterssiläiskonventista, joka oli sisterssiläisyyden keskus.

Caesarius yhdisti Josephin (Hildegund) narratiivisesti kolmeen muuhun AFAD-pyhimykseen; Eugeniukseen (Eugenia), Marinukseen (Marina) ja Smaragdukseen (Euphrosyne). Caesarius korosti Heisterbachin luostarissa vuonna 1188 kuolleen Josephin asemaa paikallisena ja ajallisesti läheisenä pyhimyksenä tuoden hänet keskiaikaiseksi esikuvaksi keskiajan ihmisille. Hänen tarinansa on ihmekokoelman osassa Kääntymisestä. Latinan kielen sana conversio tarkoittaa kääntymisen lisäksi myös fyysistä muuttumista.¹ Ainakin latinaa osanneen yleisön voidaan olettaa ymmärtäneen kääntyminen monikerroksisena ilmiönä.

Pyhä sukupuoli

Kieliopin ja latinankielisten termien monitulkintaisuuden lisäksi pyhimysten elämäkerroista löytyi konkreettisia esimerkkejä sukupuolen ilmaisemiselle. Eugenius (Eugenia) kehottaa miespalvelijoitaan kääntymään kanssaan kristityiksi: “Simus ergo fratres”, ”olkaamme siis veljiä”.² Tämän jälkeen he asettuvat yhdessä munkkiluostariin. Kaikkein selkein esimerkki oman sukupuolen esiin tuomisesta on pro gradu -tutkieman otsikkoon nostamani Pelagiuksen (Margarita) sukupuolensa julistus: ”Vir sum”, ”olen mies”.³

Caesarius tarjoili yleisölleen tänäkin päivänä monille samastuttavan, kiusallisuudessaan hieman humoristisen kohtauksen, jossa apotti kysyy Josephilta (Hildegund) ”Frater Joseph, nondum mutasti vocem tuam?”, ”Veli Joseph, eikö sinulle ole vielä tullut äänenmurrosta?”, johon Joseph vastaa ”herra, ei ole koskaan tulossakaan”.⁴

Jacobus antoi oman sukupuolen ilmaisemisen lisäksi malleja myös toisen ihmisen sukupuolen vahvistamiselle. Eugeniuksen (Eugenia) tunnustaa mieheksi henkilö, joka tietää hänellä olevan naistyypillinen keho. Eugeniuksen astuessa palvelijoineen luostariin apotti vastaanottaa hänet yhdeksi veljistä sanoen ”Recte vir diceris, quia, cum sis femina, viriliter agis”, ”Olet mies kuten sanot, sillä vaikka olet nainen, käyttäydyt miehisesti”.⁵ Theodoruksen (Theodora) miehuus vahvistetaan apotin näyssä, kun taivaallinen ääni julistaa “Haec est Theodorus abbas, qui falso de puero accusatus est”, ”Tässä on munkki Theodorus, jota väärin perustein lapsen isäksi syytettiin”.⁶ 

Pro graduni Suomea koskeva tutkimuskirjallisuuden varassa tekemäni tarkastelu osoitti, että Suomesta on löytynyt vaihtelevassa kunnossa viidet Legenda Aurean jäänteet. Ne todistavat teoksen olleen tunnettu myös keskiajan Suomessa. Myös suorempia viitteitä AFAD-pyhimysten tunnettuuteen Suomen alueella löytyi. Eugenius (Eugenia) on Suomen keskiaikaisessa pyhimyskalenterissa. Marinus (Marina) ei ole merkittynä Suomen pyhimyskalentereihin, mutta Turun hiippakunnasta löytyy kaksi hänen mukaansa nimetylle pyhäpäivälle kirjattua keskiaikaista kirjettä. 

Esimerkilliset pyhimyselämäkerrat

Pyhimyselämäkerrat tarjosivat keskiajan ihmisille samastuttavia esikuvia. Niiden kirjoittajilla oli valta tarjota esikuvien lisäksi sukupuolta jäsentävät termit koko kristikunnalle. He kirjoittivat osana yhteisöään ja sen arvomaailmaa. Yhteisön tapaa olla ja ajatella tuotetaan sekä toistamalla että rikkomalla valmiita malleja. Mallin rikkomisesta voi seurata rangaistus ja mallin rajojen vahvistuminen, tai vanhojen mallien muokkaaminen ja uusien hyväksyntä. Saarnamateriaalien kirjoittajien tekemät kielelliset valinnat ja tapa kirjoittaa pyhimysten sukupuolesta olivat tarkkailun alla koko kristikunnassa, Suomesta löytyneiden Legenda Aurean kopioiden perusteella myös Suomen alueella.

Kokoelmiin kirjattujen AFAD-pyhimysten elämäkertojen verrattain suuri määrä on osoitus transmaskuliinisen narratiivin tarpeesta, heidän tärkeydestään yhteisöille jo ennen elämäkertojen ylös kirjoittamista. Pyhimykset, joiden esimerkilliseen elämään kuului miehenä läpi meneminen ja onnistunut maskuliinisuus, tarjosivat tavalliselle kansalle yhteisöllisen mallin transmaskuliinisuuden ymmärtämiseksi ja sanoittamiseksi. Auktoriteettitahojen hyväksymien teosten laaja ja kauan jatkunut suosio osoittaa AFAD-pyhimysten avulla luotujen mallien olleen tunnettuja Euroopan laajuisesti Suomea myöten.

Ida Korppineva

Teksti on lyhennelmä Ida Korppinevan Pro gradu -tutkielmasta Vir sum: Pyhimykset transmaskuliinisuuden malleina keskiajan Euroopassa (2025). Tutkielma on luettavissa Tampereen yliopiston tietokoneilla. Ida Korppineva on filosofian maisteri. Historiantutkimuksessa hän on painottunut keskiaikaan ja sukupuoleen.

Alaviitteet

1. Sanakirjat antavat mm. seuraavat käännökset: Streng 1933, s. 166–167: Conversiō, ōnis f. [converto] 1.
   kierto- (kulku) 2. muutos, mullistus. Con-vertō, vertī, versum III. 1. kääntää, kääntyä 3. muuttaa, muuttua, 
   vaihtua, vaihtaa; Salmi & Linkomies 1997, s. 71: Conversiō, ōnis f. [converto] kiertokulku, muutos, kumous, 
   käännös. Con-vertō, vertī, versum 3 kääntää, suunnata, muuttaa, muuttua, vaihtua; Pitkäranta 2018, s. 410: 
   Conversiō, -nis f kiertokulku, mullistus, muutos, kumous, käännös, kääntymys. Convertī III kääntyä, muuttua.
   ↩︎
2.  Legenda Aurea 2014, s. 1770. Eugenius (Eugenia) kehottaa Prothusta ja Hyacinthusta: “Simus ergo fratres et Christum sequamur.” Oma suomennos. ↩︎
3.  Legenda Aurea 2014, s. 1974. Pelagius (Margarita) kirjoitti legendan mukaan kuolinvuoteellaan kirjeessään: ”Vir sum non pro deceptione mentita, quod factis ostendi”. Oma suomennos. ↩︎
4. Dialogus Miraculorum 1851, s. 50: ”Quae cum loqueretur voce feminea et gracili, dixit ei Abbas: ”Frater Joseph, nondum mutasti vocem tuam?” Respondit illa: ”Domine, nunquam illam mutabo”. Oma suomennos.
   ↩︎
5. Legenda Aurea 2014, s. 1772: “[I]lle ait: ”Recte vir diceris, quia, cum sis femina, viriliter agis”. Oma suomennos. ↩︎
6. Legenda Aurea 2014, s. 1212–1214. Theodoruksen (Theodora) kuoleman jälkeen apottti sai näyn: “Et ecce vox dicens: “Haec est Theodorus abbas, qui falso de puero accusatus est”.” Oma suomennos. ↩︎

Lukemistoa

DeVun, Leah (2021). The Shape of Sex: Nonbinary Gender from Genesis to the Renaissance. Columbia University Press.

LaFleur, Greta, Raskolnikov, Masha & Kłosowska, Anna (toim.)(2021). Trans Historical: Gender Plurality before the Modern. Cornell University Press.

Spencer-Hall, Alicia & Gutt, Blake (toim.)(2021). Trans and Genderqueer Subjects in Medieval Hagiography. Amsterdam University Press.

Luostarisäännöstä tarkemmin ks. Benedictus et al. (2010). Pyhän Benedictuksen luostarisääntö.

Lähteet

Caesarius Heisterbacensis & Strange, Joseph (1851). Dialogus Miraculorum. Google, Internet Archive. Https://archive.org/details/caesariiheister03stragoog/page/n4/mode/2up.

Caesarius Heisterbacensis, Essen Scott, Henry von & Swinton Bland, C. C. (1929). The Dialogue On Miracles Vol. 1. Internet Archive. Https://archive.org/details/caesariusthedialogueonmiraclesvol.1.

Caesarius Heisterbacensis, Essen Scott, Henry von & Swinton Bland, C. C. (1929). The Dialogue On Miracles Vol. 2. Internet Archive. Https://archive.org/details/caesariusthedialogueonmiraclesvol.2. 

Jacobus de Voragine, Caxton, William & Ellis, F. S. (1900). The Golden Legend. Fordham University Medieval Sourcebook. Https://sourcebooks.fordham.edu/basis/goldenlegend/.

Jacobus de Voragine & Häuptli, Bruno. W. (2014). Legenda aurea. Goldene Legende. Herder GmbH.

Suomea koskevat lähteet

Oja, Heikki (2011). Suomen Kansan pyhimyskalenteri. Kirjapaja.

Heikkilä, Tuomas (2009b). ’Hagiografiset lähteet’. Teoksessa Lamberg, Marko, Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.), Keskiajan avain. SKS. 188–202.

Mapping Saints, https://saints-public.dh.gu.se/.

Kansalliskirjasto, Fragmenta membranea. Https://fragmenta.kansalliskirjasto.fi/.

Tutkimuskirjallisuus

Cadden, Joan (1993). Meanings of Sex Difference in the Middle Ages: Medicine, Science, and Culture. Cambridge University Press.

Epstein, Steven A. (2015). The talents of Jacopo da Varagine: a Genoese mind in medieval Europe. Cornell University Press.

Heikkilä, Tuomas (2004). ’Luostarilaitos’. Teoksessa Heikkilä, Tuomas ja Lehmijoki-Gardner, Maiju (toim.), Keskiajan kirkko. Uskonelämän muotoja läntisessä kristikunnassa. 

Heikkilä, Tuomas (2009a). Piirtoja ja kirjaimia. Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. SKS.

Heikkilä, Tuomas (2010) (toim.). Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa. SKS.

Katajala-Peltomaa, Sari & Toivo, Raisa Maria (2022b) ‘Introduction: Religion as Historical Experience’. Teoksessa Katajala-Peltomaa, Sari & Toivo, Raisa Maria (toim.), Histories of Experience in the World of Lived Religion. Palgrave Macmillan. 1–35.

Keskiaho, Jesse (2010). ’Pappien koulutus ja oppineen papiston kirjat’. Teoksessa Heikkilä, Tuomas (toim.), Kirjallinen kulttuuri keskiajan Suomessa. SKS. 147–181.

Knuutila, Jyrki (2009). ’Suomen keskiaikaiset konventit ja luostarit’. Teoksessa Lamberg, Marko, Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.), Keskiajan avain. SKS. 160–163.

Lehmijoki-Gardner, Maiju (2004). ’Mendikanttisääntökunnat’. Teoksessa Heikkilä, Tuomas ja Lehmijoki-Gardner, Maiju (toim.), Keskiajan kirkko. Uskonelämän muotoja läntisessä kristikunnassa. Tietolipas 185, SKS. 198–288.

Lehmijoki-Gardner, Maiju (2009). ’Keskiajan uskontoelämän peruskäsitteet’. Teoksessa Lamberg, Marko, Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.), Keskiajan avain.

Lochrie, Karma (2019). ‘Medieval Masculinities without Men’. Teoksessa Ann Marie Rasmussen (toim.), Rivalrous masculinities: new directions in medieval gender studies. University of Notre Dame Press, Notre Dame, Indiana. 129–141.

McGuire, Brian Patrick (2015). ‘The Monk Who Loved to Listen: Trying to Understand Caesarius’. Teoksessa Smirnova, Victoria, de Beaulieu, Marie Anne Polo & Berlioz, Jacques (toim.), The Art of Cistercian Persuasion in the Middle Ages and Beyond: Caesarius of Heisterbach’s Dialogue on Miracles and Its Reception. BRILL. 31–47.

Mula, Stefano. (2015). ‘Exempla and Historiography. Alberic of Trois-Fontaines’s Reading of Caesarius’s Dialogus Miraculorum’. Teoksessa Smirnova, Victoria, de Beaulieu, Marie Anne Polo & Berlioz, Jacques (toim.), The Art of Cistercian Persuasion in the Middle Ages and Beyond: Caesarius of Heisterbach’s Dialogue on Miracles and Its Reception. BRILL. 143–159.

Newman, Martha G. (2021). ‘Assigned Female at Death. Joseph of Schönau and the Disruption of Medieval Gender Binaries’. Teoksessa Spencer-Hall, Alicia & Gutt, Blake (toim.), Trans and Genderqueer Subjects in Medieval Hagiography. Amsterdam University Press. 43–63.

Peake, Rose-Marie (2023). Queer and Trans Informed History of Experiences. Teoksessa Digital Handbook of the History of Experience. Https://doi.org/10.58077/RFRG-KD14.

Pitkäranta, Reijo (2018). Suomi-latina-suomi-sanakirja. Gaudeamus.

Rosenwein, Barbara H. (2006). Emotional Communities in the Early Middle Ages. Cornell University Press.

Salmi, J. W. & Linkomies, Edwin (1997). Latinalais-suomalainen sanakirja. Otava.

Saresma, Tuija, Rossi, Leena-Maija & Juvonen, Tuula (toim.)(2010). Käsikirja sukupuoleen. Vastapaino.

Smirnova, Victoria, de Beaulieu, Marie Anne Polo & Berlioz, Jacques (2015)(toim.), The Art of Cistercian Persuasion in the Middle Ages and Beyond: Caesarius of Heisterbach’s Dialogue on Miracles and Its Reception. BRILL.

Streng, Adolf V. (1933). Latinalais-suomalainen sanakirja. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Syrjämäki, Sami (2016). ’Anakronismit ja intellektuaalihistoria’. Teoksessa Väyrynen, Kari & Pulkkinen, Jarmo (toim.), Historian teoria. Vastapaino. 144–170.

Tahkokallio Jaakko (2009). ’Suullisen ja kirjallisen suhdetta tutkimassa’. Teoksessa Lamberg, Marko, Lahtinen, Anu & Niiranen, Susanna (toim.), Keskiajan avain. SKS. 76–91.

Upson-Saia, Kristi (2014). ’Early Church’. Teoksessa O’Brien, Julia M. (toim.), The Oxford Encyclopedia of the Bible and Gender studies. Oxford University Press. 315–320.